Liikenneturvallisuuden vahvistaminen on meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Kotona, päiväkodissa ja koulussa opitaan liikennesääntöjen perusteet ja erityisesti lapsille ja nuorille esimerkin voimalla on suuri merkitys siihen, millaiseksi liikennekäyttäytyminen muodostuu.
Lähipiirin rattiraivolla ja esimerkiksi turvavyön käytön tai ajonopeusrajoitusten noudattamatta jättämisellä voi olla kohtalokkaat seuraukset nuorten asenteeseen liikenneturvallisuutta kohtaan.
Suurin vastuu on meillä vanhemmilla, mutta se ei yksin riitä tämän päivän kaveriporukan vaikutteiden ja some-haasteiden maailmassa. Siksi tarvitsemme koko yhteiskunnan vastuuta lasten ja nuorten liikennekasvatuksesta.
Yksi keino, jolla voisimme vahvistaa jokaisen nuoren parempaa liikennesääntöjen osaamista, olisi säätää ajokortti maksuttomaksi kaikille toisen asteen opiskelijoille ja ottaa se osaksi opetussuunnitelmaa. Jo yläkoulussa tulisi olla mahdollisuus mopokortin suorittamiseen vähintään teoriakokeen osalta.
Kaikkien ei tietenkään tarvitse ajella mopolla tai hankkia autoa, mutta liikennesääntöjen osaaminen ja niiden merkityksen ymmärtäminen on yhtä tärkeää jalankulkijalle, pyöräilijälle, sähköpotkulautailijalle kuin moottoriajoneuvoa kuljettavallekin.
Onneksi turvallista ja muiden tiellä liikkuvien huomioivaa liikennekäyttäytymistä voi meistä jokainen opetella, eikä liikennesääntöjen kertaamisesta ole haittaa myöskään meille yli nelikymppisille.
Tällä hetkellä maksutonta ajokorttia on tarjottu porkkanana joissakin lukioissa, mikä asettaa nuoret yhdenvertaisuuden näkökulmasta eriarvoiseen asemaan opiskelupaikan suhteen. Erityisesti ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden osalta tilanne on huolestuttava, jos heille ei tarjota samaa etua kuin lukiolaisille.
Koska ajokortti on meidän alueellamme lähes pakollinen väline asiointiin ja työssäkäyntiin pitkien välimatkojen ja heikkojen julkisten liikenneyhteyksien vuoksi, olisi ajokortti oltava jokaisen nuoren mahdollista hankkia perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Sen vuoksi rohkenen vaatia ajokortin maksuttomuutta kaikille nuorille ja uskon, että investointi maksaisi itsensä takaisin, kun samalla ajokorttilain uudistuksessa lisättäisiin riskientunnistamiskoulutusta ja vahvistettaisiin nuorten vastuullista liikennekäyttäytymistä, sillä turvallinen liikenne itsessään vähentää yhteiskunnan kustannuksia.
Liikenneonnettomuuksien ennaltaehkäisyyn pitää panostaa nykyistä enemmän ja tässä valistuksella ja riskienhallinnalla on suuri merkitys liikennekäyttäjän kulkuvälineestä ja iästä riippumatta.
Viime aikoina julkisuuteen on noussut myös aiheellinen huoli Traficomin aikomuksesta vähentää ajokokeen suorittamispaikkoja. Inssiajon keskittäminen vain muutamaan isompaan kaupunkiin vaarantaisi nuorten yhdenvertaiset mahdollisuudet ajokokeen suorittamiseen ja lisäisi autokoulujen ja perheiden kustannuksia.
Näyttääkin pahasti siltä, että jälleen niin sanotulla uudistuksella pyritään hakemaan säästöjä nuorten kustannuksella. Toivottavasti asiassa järki voittaa ja nykyiset inssin suorittamispaikat säilyvät. Tässä asiassa meillä pohjoisen kansanedustajilla on jälleen edunvalvonnan näytönpaikka.