Kolumni

Kari Virolaisen mielestä vesi on kultaakin kalliimpaa

-

Ajan Silaskairan halki Enontekiöltä Pokkaan ja sieltä Inariin vievää huonokuntoista metsäautotietä. Tämä reitti oikaisee matkaa Enontekiöltä Inariin noin 40 kilometriä, mutta sitä käytetään yleisesti vain puunkorjuuseen tai kalastukseen ja retkeilyyn liittyen, eikä navigointilaite sitä noteraa, vaan kehottaa tekemään U-käännöksen.

Tien vasemmalla puolella virtaa Kapsajoki, joka saa alkunsa Pyhäjärveltä ja laskee monen mutkan jälkeen Ounasjokeen. Kapsajoki kunnostettiin virkistyskalastajia varten ja se onkin oivallinen paikka perhokalastajille.

Yllätyksekseni keskellä tätä erämaata näen tien ja joen välisessä maastossa isot koneet ja huomaankin pian kaivosporaajien olevan liikkeellä. Täällä on hyvä työskennellä, kaikkien katseilta piilossa.

Jo Enontekiöllä kuulin huolestuttavan ja käsittämättömän uutisen. Siellä valmistellaan kaivoshanketta saamelaisväestön poronhoitoalueelle, alueelle, joka kuuluu soidensuojeluohjelmaan ja Natura 2000 alueeseen. Kaivosilmoituksen kuulutus oli kunnan ilmoitustaululla, mutta koronan vuoksi suljettujen ovien takana.

Pohjoisen lehdistä voi lukea kaivosyhtiöiden raporttien salaamista koskevista oikeuden käynneistä (21.8.2020 Kuukkeli) ja niihin liittyvästä viranomaistoiminnasta. Lupa- ja valvontaviranomaisilla ei näytä olevan asiantuntemusta luvitukseen, sen enempää kuin valvontaankaan. Talvivaara oli alkusoittoa ympäristöongelmineen. Nyt on valmisteilla uudet kaivoskatastrofit.

Kittilän kultakaivos on pikkuhiljaa laajentanut toimintaansa ja aidannut ja vallannut uusia alueita. Rourajoen ja muiden tammukkajokien jälkeen pilaantumassa ovat Loukinen ja Kapsajoki. Kaivoksen likavedet laskevat putkea pitkin suoraan Loukiseen ja sieltä sitten Ounasjokeen. Loukisen taimenta ei enää uskalleta syödä. Kittilästä Inariin Kiistalan kautta ajava huomaa, että alueelle on syntynyt uusi Levin mittainen tunturi. Uusi tunturi on kultakaivoksen kaivannaismaata. Leville voit päästä, mutta uusi tunturi laajoine alueineen on aidattu ja tuolle alueelle et ole tervetullut, eikä sen lähialueilta enää kerätä hillaa.

Suomen vesistöt eivät ole turvassa edes raja-alueilla. Lohikaloistaan kuuluisat Muonio - Tornionjoen vesistöt ovat vaarassa myös Ruotsin puolelta Pajalan kaivostoiminnan kautta tulevien metallipitoisten valumien vaikutuksesta. Kaivos laskee jätevetensä selkeytysaltaasta putkea pitkin Muonionjokeen, joka on Natura 2000 -alueena suojellun Tornionjoen suurin sivujoki.

Pajalan kaivostoiminnan ongelmat tulivat esille, kun kevättulva valumavesineen yllätti ja laskelmat pettivät. Aarea joen ja Kaunisjoen kautta kaivosvedet virtaavat Muoniojokeen ja sieltä Torniojokeen. Torniojoki on elpynyt Euroopan parhaaksi lohijoeksi ja sen pilaantumiselle ei ole hintalappua. Se on merkittävin Itämeressä vaeltavan merilohen lisääntymisalue ja monen yrittäjän tulonlähde siikoineen, taimenineen ja kalastukseen ja elämysmatkailuun liittyvine hankkeineen.

Suomessa on maailman höllin kaivoslaki. Meillä myönnetään viralliset luvat korvaamattomien vesistöjen pilaamiseen. Näyttää vahvasti siltä, että vihreän populismin aikakaudella valmistellaan ennen näkemättömiä ympäristörikoksia ja peruuttamattomia kaivoskatastrofeja.

Maailmalla puhtaan juomaveden puute on sotien ja riitojen lähde. Afrikassa ja Aasiassa ihmiset sairastuvat puhtaan veden puutteen vuoksi. Siellä missä puhdasta juomavettä ei ole, siitä maksettaisiin kultaa. Me luovumme vapaaehtoisesti niin kullasta kuin kirkkaista kultaakin kalliimmasta ja arvokkaasta puhtaasta vedestä.

Kari Virolainen

Kirjoittaja on lumijokinen, joka työskentelee yliopettajana Oulun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikössä.