Mainos: Lakeusrakkauden vahvistaja. Tutustu Rantalakeus Digiin 1 kk 1 €. Tilaa tästä.

Kolumni

Kankea jär­jes­tel­mä har­vem­min muuttuu toi­mi­vak­si, kun mo­ni­mut­kai­suut­ta li­sä­tään, tuumaa kan­san­edus­ta­ja Janne Heik­ki­nen ja lyttää yrit­tä­jien elä­ke­uu­dis­tuk­sen

-
Kuva: Tiina Wallin
Eduskunnasta

Kesää tavanomaisesti pidetään politiikan kannalta rauhallisena ajanjaksona. Kuitenkin politiikan syksyn siemenet tosiasiassa kylvettiin 16. kesäkuuta, kun vasemmistohallitus antoi esityksensä yrittäjän eläkelain uudistamisesta. Esitystä kuvataan vaihtelevasti uudistuksena tai täsmennyksenä, jonka esitetään parantavan yrittäjien eläketurvaa. Kauniista puheista huolimatta esitys sisältää katastrofaalisia riskejä pienyrittäjien laajalle joukolle.

Yrittäjien on ollut vaikea nähdä vasemmistohallituksen uudistuksen mielekkyyttä. Harha-askel otetaan jo pelkästään ajoituksen kanssa. Esimerkiksi palveluala on vielä henkitoreissaan koronakurimuksesta. YEL-maksun vähimmäistason nostaminen tuntuisi eniten pienyrittäjien kassassa. Maksu nousee vääjäämättä, kun sen suuruus määräytyy yrittäjän toimialan keskipalkan perusteella.

Näillä ennusmerkeillä ei ole ihme, jos yrittäjät ennakoivat jo nyt tulevaisuudensuunnitelmiensa kanssa ja lopettavat toimintansa tai siirtyvät toiseen ammattiin. Pienillä paikkakunnilla tämä uhkaa kaventaa palvelutarjontaa.

Yrittäjän eläkelain uudistuksen taustalla vaanii pohjimmiltaan kestävyysvaje. Järjestelmä on rakennettu sille oletukselle, että aina löytyy nuorempia yrittäjiä, jotka pystyvät maksamaan eläkkeelle jäävien maksut. Käytännössä monet ovat kuitenkin maksaneet pienintä mahdollista YEL-maksua, jotta yritystoiminta ylipäänsä kannattaa. Tällöin valtion on täytynyt paikata järjestelmään syntyvää kassavajetta. Vuosittain summa on jopa 400 miljoonaa euroa.

Järjestelmän uskottavuus ja toimintakyky ovat olleet kyseenalaisia yrittäjien keskuudessa. Moni onkin hakenut omaehtoisia ratkaisuja vanhuuden päiviään varten muun muassa sijoitustoiminnan avulla.

Valtion loppumattomaan hyvyyteen uskovalle pienyrittäjien toiminta ei kaiketi käy järkeen. Siksi matalimpien maksujen maksamista on kuvailtu alivakuuttamisena. Nähdäkseni tämä henkii eräänlaista valtiouskovaisuutta. Uudistajille olisikin paikallaan tutustua yrittäjien ja erityisesti pienyrittäjien arkeen. Siellä YEL-maksun suuruus on se rima, joka määrittää yrityksen elinkelpoisuutta ja yrittäjän tulevaisuutta.

Periaatteessa YEL-uudistuksella vain täydennetään nykyistä lainsäädäntöä. Uudistus tuo mukanaan riskejä. Tosiasiallisilta tuloiltaan kirjava yrittäjien joukko saatetaan niputetaan yhdeksi kokonaisuudeksi. YEL-maksua kohtuullistava kokonaisarvio voi jäädä tilastojen tarkastelun varjoon.

Vasemmistohallituksen uudistuksen onnistumista on perusteltua epäillä. Kuluneen hallituskauden aikana poliittisia ratkaisuja on määrittänyt lainsäädännön sanatarkka tulkitseminen, lyhytjänteisyys päätöksenteossa ja silkka vihamielisyys yrittäjiä kohtaan. Tämän päälle uudistus pyritään saamaan voimaan melkoisella kiireellä jo ensi vuoden alussa. Samalla esityksessä lisätään niin eläkemaksujen kanssa työskentelevien kuin yrittäjien työtaakkaa, kun eläkemaksujen tarkempaa laskemista varten on ilmoitettava liuta lisätietoja. Kankea järjestelmä harvemmin muuttuu toimivaksi, kun monimutkaisuutta lisätään.

Vapaus ja vastuu oman yritystoiminnan pyörittämisessä ovat yrittäjyyden ytimessä. Nykyisenlainen uudistus heittää pienyrittäjän byrokraattiseen mankeliin. Tämän sijaan yrittäjien on saatava vapaasti järjestää oma vanhuuden turvansa. Parhaimmillaan YEL-maksut täydentävät yrittäjän valinnanvapautta, mutta tämän edellytyksenä on kattavan kokonaisarvioinnin tekeminen. Näin yhdistetään vapaus ja varmuus yrittäjien eläketurvassa.

Janne Heikkinen

Kansanedustaja (kok.)

Oulu