Kolumni
Tilaajille

"Jos on aina tot­tu­nut olemaan kuun­te­le­va­na korvana toi­sel­le, voi olla vaikeaa sanoa, että nyt minä tar­vit­si­sin kuun­te­li­ja, pohtii Li­min­gan seu­ra­kun­nan dia­ko­nia­työn­te­ki­jä Piia Pen­ger­kos­ki

Liminka

Kovalla pakkasella kulkupelimme ovat kovilla. Usein juuri kovilla pakkasilla, kun on muutenkin tympeää liikkua minnekään, kulkupelin akku hyytyy ja jättää välille. Sitä pitäisi osata ennakoida ajopelin kuntoa aika-ajoin, ei vain sitten kun jotain jo sattuu. Mutta miten sen muistaisi tehdä? Miten hyvin hurraavan kulkupelin kyydissä voi ajatella ongelmia tai niiden mahdollista ilmaantumista? Nythän sitä on mentävä, kun kerta pääsee ja pyörät pyörii! Kunnes sitten tulee se stoppi, jonka olisi voinut välttää, jos olisi vähän hidastanut vauhtia ja tehnyt pari ennakoivaa toimenpidettä.

Meidän kehomme ja mielemme ovat myös kuin kulkupelimme. Jos aina vain porskutamme eteenpäin emmekä ikinä pysähdy arvioimaan vointiamme, saatamme pahimmassa tapauksessa joutua pysähtymään kuin seinään moottorimme annettua periksi. Suurin osa ihmisistä hakeutuu lääkärin vastaanotolle kun jalka on poikki. Saatamme kuitenkin viivytellä tutkimuksiin menoa, jos vaiva on epämääräinen tai se nolottaa. Epämääräiset oireet jotka vaikuttavat jaksamiseen ja mielen vireyteen ovat usein vaikeampia tunnistaa.