Kuinka moni meistä on nähnyt ilveksen? Suomen salamyhkäisin suurpeto on varovainen ja yksinäinen kulkija, joka on oppinut suuntaamaan äänettömät askeleensa siten, että ihminen harvoin pääsee sitä yllättämään. Itsekin vain haaveilen edelleen ilveksen kohtaamisesta luonnossa.
Ei ilveksen näkeminen mitenkään mahdotonta ole, joillekin se voi olla myös toistuva näky. Ilveksen näkymättömyys ulottuu silti myös sen maineeseen. Uutisia ilveksestä näkee huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa karhusta tai sudesta eikä tupsukorvaisella ilveksellä ole myöskään perinnetiedossa ja tarinoissa samalla tavalla keskeistä roolia kuin otsolla tai hukalla.
Ilves ei todellakaan ole näkymätön, kun puhutaan suurpetojen metsästyksestä. Ilveksen metsästykseen myönnetään vuosittain satoja poikkeuslupia.
Suomessa on ilveksiä noin 2450. Pohjois-Pohjanmaalla ilveksiä oli vuonna 2022 noin 200, valtaosa poronhoitoalueen ulkopuolella. Vuodessa myönnetään poronhoitoalueen ulkopuolelle ilveksen metsästykseen lupia 300-400. Kaudelle 2023-2024 lupia on 300. Se on noin 12 prosenttia kaikista Suomen ilveksistä.
Metsästyslupia perustellaan erikoisesti. Puhutaan kannanhoidollisesta metsästyksestä, mutta kannan kasvusta ei vaikuttaisi olevan juuri haittaa ja itseasiassa siitä voisi olla hyötyä.
Herää kysymys, mikä motiivi ajaa tällaiseen määrään rauhoitetun eläimen metsästyslupia? Ilveksen metsästys vaikuttaa olevan trofeemetsästystä, jossa metsästys ja saaliin haltuunotto on itsetarkoitus. Ainakaan ravinnonsaannilla tai haittojen torjunnalla sitä ei voi perustella.
Ilveksen aiheuttamat haitat ovat todellakin pienet. Vuoden 2022 osalta ilveksen aiheuttamien vahinkojen hinta oli yhteensä noin 38 000 euroa, mikä tarkoittaa vähän alle 14 euroa ilvesyksilöä kohden.
Ilves herättää paljon kiinnostusta ja vähän pelkoja. Kyselytutkimusten mukaan valtaosa suomalaisista on sitä mieltä, että ilveksiä voisi maassamme olla enemmänkin.
Ilveskannoista on ihmiselle myös selvää hyötyä. Näitä hyötyjä ei valitettavasti metsästyslupien tarkastelussa kuitenkaan huomioida mitenkään, joka selvisi kun jätin aiheesta kirjallisen kysymyksen maa- ja metsätalousministerille. Keskeinen tunnettu hyöty on, että ilvekset metsästävät kauriita, joiden kannannousu aiheuttaa jo monin paikoin Suomessa ongelmia.
Valkohäntäkauriin kanta on viime vuosina jopa kolminkertaistunut yli 110 000 yksilöön. Kasvaneet kauriskannat aiheuttavat esimerkiksi satovahinkoja ja liikenneonnettomuuksia. Kauriiden lisääntyminen tuo mukanaan myös punkkien määrän kasvua.
Ilvesten metsästyksen vähentäminen olisi toimiva keino kauriiden määrän vähentämiseen, jostain syystä näin ei kuitenkaan ole haluttu toimia.
Vastauksessaan kirjalliseen kysymykseeni maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah kertoi, että tulevaisuudessa ilveksen metsästykseen liittyviä poikkeuslupia myönnettäessä otetaan huomioon myös ilveskannan vaikutukset ympäröivään ekosysteemiin. Olen tästä iloinen, mutta toki ihmeissäni, että miksi näin tehdään vasta nyt.
Ilveksen metsästämiselle tällaisessa mittakaavassa ei ole aiheellista perustetta.