Yksinäisyys on huolestuttava ilmiö, johon on monenlaisia syitä. Diakoniatyössä kohtaamme erilaisia yksinäisyyden muotoja ihmisten arjessa. Kodeissa sen voi kuulla hiljaisuutena tai havaita pysähtyneenä tunnelmana.
Toiset ihmiset sanoittavat yksinäisyyden avoimesti, kun toisille se aiheuttaa häpeäntunteita. Diakonian näkökulmasta esimerkiksi elämän taitekohdissa ihmiset voivat tuntea arkuutta hakeutua toisten seuraan. Näitä taitekohtia voivat olla eläköityminen, työttömyys, leskeksi jääminen, uudelle paikkakunnalle muuttaminen tai ero.
Kirkon diakonia on pysähtynyt ihmisten asioiden äärelle vuosisatojen ajan. Kohtaamisten tärkein tehtävä on luoda ja ylläpitää toivoa. Yksinäisyyttä kokevalla ajatukset alkavat helposti kiertämään kehää ja huolet suurenevat. Silloin voi tulla kokemus arvottomuudesta ja kelpaamattomuudesta.
Diakonian tehtävä on antaa aikaa, kuunnella ja olla läsnä, mutta samalla myös rohkaista ja kannustaa toisten ihmisten seuraan. Sanotaanhan, että huolien jakaminen toisten ihmisten kanssa puolittaa murheet.
Kokemuksemme on, että tänä päivänä ihmiset ovat iästä riippumatta yksinäisempiä kuin ennen. Suomessa yksinpärjäämisen kulttuuri on ollut aina vallalla, mutta digiaika on vahvistanut sitä entisestään. Yhteiskunnan palveluista iso osa on siirtynyt verkkoon ja ruokaostoksetkin voi tehdä käymättä kaupassa. Kyläilykulttuuri on katoamassa, sillä ihmiset vaihtavat kuulumisiaan paljon somessa. Vaikka muutoksissa on paljon hyvää, niin ihmisen perustarve on tulla nähdyksi ja kuulluksi kasvokkain.
Diakoniatyössä tapaamme ihmisiä kasvokkain ja voimme antaa heille aikaa, mistä olemme kiitollisia. Kohtaamisissa pyrimme luomaan kiireettömän ilmapiirin, jossa kohdattavan on turvallista kertoa elämäntarinaansa. Yksinäisyys on hyvin henkilökohtainen ja ahdistava kokemus. Siihen liittyviä tunteita ja ajatuksia voi olla helpompi jakaa jollekin ulkopuoliselle kuin vaikkapa omalle läheiselleen.
Mitä sinä itse haluaisit muiden sanovan sinulle yksinäisyyden hetkellä?
On meidän kaikkien asia pitää toisistamme huolta ja välittää lähimmäisistämme. Kutsu tuttavasi mukaan rohkeasti yhteiseen tekemiseen ja tarjoa apua. Jos saat kieltävän vastauksen, niin älä luovuta, sillä kieltäytymisen takana voi olla pelkoa tai arkuutta lähteä mukaan. Kysytään toistemme kuulumisia ja ilahdutetaan toisiamme.
Voit tervehdykselläsi ja hymylläsi ilahduttaa vastaantulijaa kylänraitilla tai kaupassa.
1.9.2022 tulee kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun Suomessa vihittiin virkaan ensimmäinen diakonissa, Matilda Hoffman. Juhlavuonna diakoniatyöntekijät kautta Suomen tuovat esille työssään kohtaamia ilmiöitä.