Ruoka ja palvelut ovat asioita, joista on helppo valittaa. Sillä olipa kokki kuinka taitava hyvänsä tai tekisipä asiakaspalvelija kaikkensa, että asiakas olisi tyytyväinen, aina löytyy niitä, joille se ei kelpaa.
Ruoka ei ollut tarpeeksi maistuvaa tai lämmintä – tai ehkä siinä oli se kuulu kärpänen tai hius. Palvelu ei ollut kyllin nopeaa, ystävällistä eikä muuten vastannut tarpeisiin. Ainakin asiakaspalvelijan ilme oli vääränlainen.
Erityisen helposti valitamme sosiaali- ja terveyspalveluiden heikkoudesta, sujumattomuudesta tai toimimattomuudesta. Nämä palvelut ovat tärkeitä, monesti elintärkeitä.
Itseäni on harmittanut poikani puolesta se, että hänen hammaslääkäriaikansa on venynyt ties kuinka kauas siitäkin huolimatta, että tarve olisi mielestäni akuutti. Tosin myöhemmin selvisi, ettei hoitotoimenpiteellä ollutkaan niin kiire kuin luulin.
Omalla hammaslääkärikäynnillä selvisi, että jonoja oli muodostunut, koska niitä ei uuden Pohteen aikana ole purettu ostopalveluina, kuten aiemmin. Nyt Pohteelta odotettiin uusia linjauksia yksityisten palvelujen käytölle.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on ehkä suurimpia ja mullistavimpia muutoksia näiden palveluiden järjestämisessä. Palvelujen käyttäjänä muutoksen suuruuden aavistaa vain vaivoin.
Palvelut, käytännöt ja tietojärjestelmät on yhdenmukaistettava ja palveluverkko mietittävä uudelleen kansalaisten yhdenvertaisuus mielessä pitäen. Samaan aikaan sairaanhoitajista on huutava pula, samoin lääkäreistä ainakin paikoin. Väestö ikääntyy, monisairaiden osuus kasvaa, hoitopaikkoja karsitaan ja rahaa koko ruletin pyörittämiseen on aivan liian vähän.
Muutoksille on annettava aikaa. Kaikki ei napsahda kohdalleen kerralla. Korjattavaa ja paikattavaa riittää pienemmissäkin organisaatiomuutoksissa – saati sitten näin valtavassa.
En siis valita, vaikka aikani hammashoitajalle pakeille venähtää varmaan pitkälle ensi vuoden puolelle. Minulla ei ole akuuttia hätää.
Kunhan ne, joilla hätä on, hoidetaan nopeasti ja tehokkaasti.