Me elämme ajassa, jossa digi- ja mobiililaitteet ovat kiinteä osa arkea niin työssä kuin vapaa-ajassa.
Älypuhelin on monelle nuorelle ensimmäinen asia, jonka hän näkee aamulla, ja viimeinen, jonka hän illalla sulkee. Laitteet ovat mukana koulunkäynnissä, ystävyyssuhteissa ja harrastuksissa, mutta niiden kautta nuoret altistuvat myös riskeille, joita emme vielä täysin ymmärrä.
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan ohjaustyöryhmässä olemme tarkastelleet digi- ja mobiililaitteiden haitallisia vaikutuksia kuullen useita asiantuntijoita. Nykyiset lapset ja nuoret ovat ensimmäinen sukupolvi, joka kasvaa kokonaan digitaalisessa maailmassa. Se tarjoaa mahdollisuuksia, mutta myös haasteita.
Haitallista ei ole niinkään laite vaan verkon sisältö ja sen helppo saavutettavuus. Nuorilla on pääsy sovelluksiin, joissa viestejä voi lähettää anonyymisti. Monet ovat kohdanneet vakavaa kiusaamista ja jopa yllytyksiä itsetuhoon, joita teini-ikäinen voi ottaa todesta.
Telegramissa alaikäiset voivat törmätä päihteiden ja muiden tuotteiden kauppaan ilman, että myyjät välittävät ostajan iästä. Lisäksi nuoret näkevät verkossa sotien raakuuksia ja väkivaltaa, jotka järkyttävät myös aikuisia.
Pitkään on puhuttu nuorten pahoinvoinnin lisääntymisestä, eikä ihme, sillä digimaailma tarjoaa sille otollisen maaperän. Myös tekoäly herättää kysymyksiä siitä, passivoiko se ihmiset ja syrjäyttääkö se ajattelun. Ruutuaika koukuttaa ja voi aiheuttaa riippuvuutta. Sosiaalinen media addiktoi algoritmien avulla, mikä kaventaa vuorovaikutustaitoja ja hämärtää rajan vapaa-ajan ja levon välillä.
Vanhempien on tärkeää olla tietoisia digimaailman haasteista. Tutkimusten mukaan varhaisella vuorovaikutuksella on keskeinen merkitys lapsen turvallisuuden tunteelle ja hyvinvoinnille.
Liiallinen ruutuaika taas voi lisätä ahdistusta, unettomuutta ja keskittymisvaikeuksia. Some luo jatkuvaa vertailua silotelluilla kuvilla ”täydellisistä” kehoista, elämäntyyleistä ja muoti-ilmiöistä, jotka voivat heikentää nuorten minäkuvaa. Luonnollinen vuorovaikutus vähenee, kaverisuhteet syntyvät viesteissä ja tunteita ilmaistaan emojeilla. Monet kokevat yksinäisyyttä, vaikka ovat jatkuvasti yhteydessä somen kautta.
Digitaalisuus tarjoaa kuitenkin myös mahdollisuuksia oppia, luoda ja löytää yhteisöjä. Avain onkin tasapaino. Nuorille täytyy opettaa, miten teknologiaa käytetään järkevästi. Vanhempien, opettajien ja yhteiskunnan tehtävä on tukea, näyttää esimerkkiä ja asettaa rajoja, jotka suojaavat.
Tähän on tarttunut myös maamme hallitus hyväksymällä lain, joka kieltää kännyköiden käytön oppitunneilla ja antaa kunnille mahdollisuuden kieltää ne myös välitunneilla. Käydessäni oululaisessa koulussa, näin käytännössä, miten laki muutti arkea: Ennen oppilaat istuivat käytävillä puhelimet kädessä, nyt he pelaavat pingistä ja korttia, juttelevat ja nauravat yhdessä, sosiaalinen kohtaaminen oli palannut takaisin! Opettajat kertoivat, että myös työrauha oli palautunut luokkiin.
Vanhempien on tärkeää seurata kännykän käyttöä myös kotona. Loppujen lopuksi kyse ei ole laitteista, vaan ihmisistä. Nuoret tarvitsevat hyväksyntää, kuulluksi tulemista, lepoa, liikuntaa ja aitoa yhteyttä ja läsnäoloa. Katse toiseen ihmiseen voi olla alku tasapainoiselle digiarjelle.
Koulupoliisina sloganini oli: Enemmän hikiä, vähemmän digiä. Se on edelleen hyvä ohjenuora niin lapsille kuin meille aikuisillekin.
Hyvää ja turvallista syksyä kaikille!
Kirjoittaja on perussuomalaisten kansanedustaja Oulusta.