Kuluva viikko on viimeinen työviikkoni Tyrnävän seurakunnassa. Tämän jälkeen hetki lomaa ja kuukauden vaihtuessa työt alkavat Raahen seurakunnan kirkkoherrana.
Täytyy tunnustaa, että ihan hirveän paljon en ole ehtinyt pohtia, mitä jälkiä reilun seitsemän vuoden työrupeama Tyrnävän seurakunnassa taakseen jättää. Mieleen hiipivä haikeus kertoo kuitenkin sen, että työ- ja seurakuntayhteydessä monen tärkeän ihmisen kanssa tulevana sunnuntaina kiitetään yhdessä eletystä ja koetusta ja siirrytään uuteen vaiheeseen.
Ja jos jonkin jäljen kuluneista virkavuosista haluan esiin nostaa, niin se on erityisesti kaikki yhdessä eletty, koettu ja tehty.
Minun kokemuksissani Tyrnävän seurakunnan vahvuus on se, että seurakunnan elämää ja asioita on hoidettu yhdessä. Tämä kokemukseni käsittää niin seurakunnan työntekijät, luottamushenkilöt, vapaaehtoiset, seurakunnan yhteistyökumppanit ja tärkeimpänä kaikki seurakuntalaiset. Ja en tiedä, ovatko kaikki ymmärtäneet millaisen aarteen äärellä ollaan, kun tällainen elämisen yhteys ihmisillä on.
Aikaa, jota elämme, nimitetään ihan perustellusti vastakkainasettelun ajaksi. Ajassa monimutkaisia asioita yksinkertaistetaan, haetaan jakolinjoja ihmisten välille ja suorastaan valehdellaan, jotta oma asia tulisi kuuluviin ja saisi kannatusta.
Hajottaminen ja asioiden riitauttaminen on helppoa, siinä ei paljoa älykkyyttä tai sivistystä tarvita. Toisin on, jos halutaan saada erilaiset näkemykset huomioitua ja yhteys erilaisten ihmisten kesken rakennettua. Yhteyden rakentamisessa ja ylläpitämisessä tarvitaan sydämen älyä ja sivistystä. Ei liene väärin, jos sitä ihan rakkaudeksi nimittää.
Tyrnävän seurakunta on tietysti kovin pieni toimija tämän ajan äänissä, mutta mainittuja sydämen älyä, sivistystä ja rakkautta olen tämän pienen seurakunnan elämässä ollut todistamassa. Siinä on lahjaa, jota on syytä jatkossakin hartaudella vaalia ja pitää arvossa maailman äänien pauhussa.
Tämän lahjan arvoa nostaa vielä se, että Tyrnävän seurakunta on ”kasvattajaseurakunta”. Viime vuoden tilastojen mukaan 0–19 -vuotiaiden ikäluokka kattoi 42 prosenttia seurakunnan väestä.
Josko täältä edelleen saisi kasvaa sanansaattajia, jotka omassa elämässään näkisivät yhteyden ja rakkauden arvon maailmassa. Heidän mukanaan nuo arvot siirtyvät ajan kuluessa yhteiskunnan ja kirkkomme rakennukseksi, ja silloin Tyrnävän seurakunta on jo kovin paljon kokoaan vaikuttavampi.
Tässä toivossa ja rukouksessa voi hyvillä mielin siirtyä eteenpäin.