Vesilintukantojen alamäki jatkuu. Kesän 2024 vesilintulaskentojen perusteella monen lajin pitkän aikavälin taantuma syvenee tai kantojen alamäki ei ole kääntynyt nousuun.
Vesilintukannat ovat pitkällä aikavälillä taantuneet sekä rehevillä että karuilla vesillä. Syyt vähentymiseen rehevillä vesillä ovat moninaiset. Osa lajeista kärsii etenkin rehevöitymisestä ja veden värin tummumisesta muun muassa ympäröivien alueiden ojituksen takia.
Osalla lajeista vieraspetojen runsaus on todennäköisesti tärkeä taantumisen syy.
– Tämän kesän laskentojen mukaan monilla tärkeimmillä riistasorsilla parimäärät, poikasten määrät ja poikastuotto ovat olleet vähän tavallista kehnompia, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Markus Piha tiedotteessa.
Vesilintulaskentojen 39 vuoden mitassa tarkasteltuna tärkeimpien riistavesilintujen – sinisorsan, tavin, haapanan ja telkän – kantojen kehitys on koko maan tasolla pienentynyt.
Sinisorsan Suomen pesimäkanta oli huipussaan vuoden 2015 tietämillä, josta kanta on pienentynyt kymmenessä vuodessa noin 23 prosenttia. Kanta on tänä vuonna pienentynyt edelliseen vuoteen verrattuna erityisesti pohjoisessa ja keskisessä Suomessa.
Tavin Suomen pesimäkanta on pitkällä aikavälillä pienentynyt 26 prosenttia. Jyrkintä taantuma on ollut maan pohjois- ja keskiosissa. Vuoden 2024 parimäärä on noin 24 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja lähellä viime vuoden tasoa.
Haapanan Suomen pesimäkanta on pienentynyt 39 vuodessa peräti 59 prosenttia. Vuonna 2024 valtakunnallinen parimäärä on edellisen vuoden tasolla ja 40 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
Telkän Suomen pesimäkanta on pienentynyt pitkällä aikavälillä 13 prosenttia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana parimäärä on pienentynyt etelässä viidenneksen, mutta pohjoisessa kanta on kasvanut 32 prosenttia. Vuoden 2024 valtakunnallinen parimäärä on 19 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.
Vesilintuaineisto koostuu vapaaehtoisten metsästäjien ja lintuharrastajien suorittamien pari- ja poikuelaskentojen tiedoista. Laskentoja koordinoivat Luonnonvarakeskus ja Helsingin yliopiston luonnontieteellinen keskusmuseo, Luomus.
