Perintö- ja lahjavero on yli sata vuotta vanha vero. Sen perimmäisestä oikeutuksesta käydään Suomessa vähän tai ei laisinkaan keskustelua, vaikka se on eettisesti arveluttava ja toteutukseltaan epäoikeudenmukainen vero. Kyseisellä verolla valtio rokottaa ihmisiä hetkellä, jolloin läheinen on menehtynyt ja verot ovat vihoviimeinen mielessä oleva asia.
Eduskunnassa perintöveron puolustajia kuitenkin riittää. Useimmiten he väittävät, ettei veroa ole mahdollista poistaa, koska se rapauttaisi julkista taloutta. Jos kuitenkin katsomme naapurimaihimme, niin saatamme huomata, että perintövero on enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Esimerkiksi Ruotsi ja Norja ovat luopuneet siitä, eikä Viro ole koskaan ottanut sitä käyttöön.
Ruotsissa on perintö- ja lahjaveron sijaan käytössä luovutusvoittovero, joka kohtelee perinnön saajia oikeudenmukaisemmin. Veromuotojen keskeisin ero on siinä, että perintö- ja lahjavero peritään välittömästi läheisen kuoltua ja luovutusvoittovero vasta omaisuutta myytäessä.
Perintöveron haitallisuudesta kärsivät yritykset ja suomalainen omistajuus. Suurten ikäluokkien poistuessa työelämästä, yleistyvät yritysten sukupolvenvaihdokset kiihtyvällä tahdilla. On usein sattumanvaraista, että löytyykö seuraavalta yrittäjäsukupolvelta välitöntä maksukykyä. Veron maksaminen voi vaatia satojen tuhansien eurojen edestä lainanottoa, joskus jopa enemmänkin.
Osin tästä syystä saamme lukea toistuvasti isojen ja kannattavien suomalaisten perheyhtiöiden myymisestä ulkomaille. Tästä ilmiöstä kannattaisi jokaisen olla huolissaan, sillä maamme uhkaa muuttua tytäryhtiötaloudeksi, jossa työt ovat täällä, mutta omistajat toisaalla.
Vain kaikista sinisilmäisimmät oletettavat, että rahalla ei ole isänmaata. Yritystalouden ammattilaisten kokemus kertoo toista. Konttori tai tehdas on helpompi sulkea vieraasta ja kaukaisesta maasta kuin läheltä. Jokainen myyty yritys on menetys, sillä silloin kotimaiset työt, ihmisten tulot ja suomalaiset toimipisteet ovat vieraissa käsissä.