Oppitunnit tarvitsevat enemmän konkreettista tekemistä, kuten ryhmätöitä. Yleensä oppitunnit ovat opettajajohtoista opiskelua ja oppilaiden ainoa tehtävä on vain kuunnella ja tehdä annetut tehtävät. Koulussa vallitsee usein väsynyt ilmapiiri, eivätkä oppilaat mene innoissaan oppitunnille. Usein ilmapiiri nousee ja suhtautuminen aiheeseen muuttuu heti, kun on jotain toimintaa, jossa esimerkiksi pääsee liikkumaan ja puhumaan muiden kanssa.
Pelkkä tunneilla istuminen ja kuunteleminen ei kiinnosta kaikkia ja voi viedä mielenkiinnon opiskeluun kokonaan. Tunnit saattavat tuntua pitkiltä ja puuduttavilta eikä kaikilla välttämättä riitä mielenkiintoa tulla edes tunnille. Osa oppilaista ei keskity, ja ajatukset alkavat harhailla. Tuntityöskentely voi kärsiä ja arvosanat tippua. Kiinnostuksen puutteessa oppilaat alkavat jutella kaverinsa kanssa ja melutason noustessa muidenkin oppiminen häiriintyy.
Mielestämme tunteihin voisi lisätä enemmän konkreettista tekemistä. Esimerkiksi kielissä sanoja voisi opiskella erilaisten pelien avulla, mikä saisi oppilaat innostumaan ja tekisi opiskelusta mukavampaa. Myös muissa aineissa havainnollistavat esimerkit auttavat ymmärtämään asian paremmin. Hyvä esimerkki on kemian tunnit, jossa saamme nähdä aineiden reaktiot omin silmin ja tehdä työt itse. Tunneilla jo pelkkä ryhmissä työskentely edistää oppimista ja antaa erilaisia näkökulmia aiheeseen liittyen. Lisäksi se tuo mukavaa vaihtelua tunneille.
Toiminnallisuuden lisäämiseen tarvitaan sekä oppilaita että opettajia. Oppilailta vaadittaisiin mielenkiintoa ja innokkuutta opettajien keksimiin erilaisiin tehtäviin ja peleihin. Opettajilta puolestaan vaadittaisiin hieman luovuutta ja vaivannäköä. Tähän mennessä muutamilla tunneilla on pelattu esimerkiksi tieto- ja sanaselityspelejä. Myös Kahoot-nettipelit tuovat vaihtelua tunnille, ja niiden turvin on opittu monia uusia asioita. Isommista aktiviteeteista hyviä esimerkkejä ovat Yrityskylä, MOK-viikko eli monialainen oppimiskokonaisuus ja Taidetestaajat. Ne ovat tapahtumia, joissa opitaan asiat tekemällä tai näkemällä asiat itse.
On ymmärrettävää, ettei kaikissa aineissa ole mahdollisuutta järjestää toiminnallista opetusta. Aika on rajallista ja lukukauden aikana on ehdittävä käydä kaikki opetussuunnitelman mukaiset asiat. Opettajilta ei voi myöskään liikaa vaatia, mutta pienen toiminnan järjestäminen ei kuitenkaan vie kovinkaan paljon aikaa. Resurssitkaan eivät aina riitä, mutta tekemisen ei tarvitse välttämättä olla suurta.
Opettajat voisivat omien voimavarojensa puitteissa järjestää monipuolista toimintaa, kuten ryhmätöitä ja pelejä. Oppilaiden olisi taas suhtauduttava myönteisesti uusiin tapoihin oppia. Näin oppilaiden mielenkiinto heräisi ja tunneista tulisi mielekkäämpiä. Tällä tavoin oppilaat olisivat mukana opiskelussa, asiat oppisi melkeinpä huomaamatta sekä tulokset paranisivat. Kun on mahdollisuus kokeilla erilaisia oppimistekniikoita, voi myös löytää tavan, jonka avulla oppii itse parhaiten.
Anni Parpala ja Aino Korhonen
Tupoksen koulu