Löysinpä itselleni juhannusheilan. Komearaaminen, kilttikatseinen, punatukkainen ja jäntevä. Hieman vallaton, mutta kulkee tolokusti vierellä, juoksee pyydettäessä ja syö reippaasti. Kakkakin tulee toivotulla aikataululla, joten suolistokin on oikein priimaa.
Kirsikkana kakun päällä mainittakoon, että hän on kuninkaiden sukua. Mussukkani isän isä kun sattuu olemaan kuningas! Itse viisinkertainen kuninkuusravivoittaja Viesker. Myönnettäköön, että kesähelluni käyskentelee neljällä jalalla ja polttoaineena toimii Kempeleen pelloilla kasvava heinä ja kaura. Kun etenet seuraavan kerran moottoritiellä, niin voitkin ihastella peltoa halkovan pikitien päällä paikallisten viljelijöiden sarkamaita ja pohtia tovin alkutuottajan asemaa.
Palataan kuitenkin uuteen sydänkäpyseeni.
Ruuna on aloittanut ratsun taipaleensa vasta muutama kuukausi sitten. Käytössäni on siis ratti ja kaasu. Hipaisukytkimet ja ohjaustehostimet integroituvat tähän malliin vasta tovin kuluttua, kunhan koulutus etenee. Olen ratsastaessa kummeksunut hevoseni tapaa reagoida takaa lähestyviä ihmisiä. Normaalia on, että eläin reagoi, mutta epänormaalia tilanteessa on se, että siinä hetkessä hevosella meinaa mennä muki täysin nurin. Reaktio on suhteettoman suuri kaikkeen muuhun toimintaan verrattuna.
Hevoseni on koittanut kertoa minulle jotain, mutta en ole keksinyt mitä. Turpa on pysynyt visusti kiinni. Eräänä päivänä sain viestin hevosen kasvattajan leskeltä, joka kertoi surullisen tarinan.
50 vuotta suomenhevosia kasvattanut hevoshullu oli kiivennyt kärryille, lähtenyt tottuneesti lenkille ja jostain syystä joutunut onnettomuuteen. Loukkaantumaton hevonen löytyi ehjine varusteineen lenkkipolulta, mutta kasvattaja oli menehtynyt rattaille. Ymmärrettävästi kyseinen hevonen haluttiin myydä eteen päin, sillä se on terve, kiltti ja hyvässä iässä oleva hevonen. Leski kertoi, että he vain halusivat rakkaalle hevoselleen hyvän elämän, sillä onhan heillä syntynyt kotona tämän hevosen lisäksi sen emä ja emän emä. Tunneside hevoseen on valtava.
Tapahtunutta pohtiessani minulle kirkastui ajatus, miksi hevoseni on toiminut, kuten edellä kuvailin. Seikan voi nyt ottaa huomioon ja mukaan osaksi koulutusprosessia. Onneksi en yllättävissä tilanteissa ollut äkkinäinen ja potkaissut hevosta eteen päin, vaan jäin hetkeksi pohtimaan, mitä kummaa hän koittaa kertoa. Eiköhän me rennon letkeästi päästä etenemään tässäkin asiassa. Kunhan luottamussuhde lujittuu, niin jospa ratsunikin uskoo, ettei tarvitse pelätä. Tästä selvitään yhdessä.
Mitenhän tällaisen vastaavan tilanteen saisi onnistumaan myös ihmisten välisessä kommunikaatiossa? Jokaisella meistä on kannettavanaan omat taakkansa. Sen sijaan, että huudetaan toiselle suu vaahdossa omia mielipiteitä ja neuvoja, niin mitäpä jos oltaisikin tovi hiljaa ja höristetään korvat kuuntelutaajuudelle ja oikeasti kuunnellaan, mitä toisella on kerrottavanaan. Pidetään siis turpa kiinni.