"Kun tänään lähden otan mukaan mitä tarvitsen, taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen.
Kun tänään lähden en taakse aio vilkaistakaan taivaalta tähden valitsen vaikken sitä kiinni saa"
Suurlähettiläiden kappaleen sanoitusten myötä suuntaan ajatukseni kuluvan vuosituhannen alkuun. Mielestäni sanat sopivat hyvin nuoren, elämänhaluisen, itsepäisen ja osittain hullunrohkean ja omasta mielestään kaikesta kaiken tietävän parikymppisen Tiinan silloiseen elämään.
Tartuin minulle tarjottuihin tilaisuuksiin. Yritin etsiä omaa ammattiani ja mietin, miten ihmeessä muilla tuo koulukin sujuu. Tein töitä ja ajauduin monen moisiin mahdollisuuksiin. Kun ei ollut selkää tavoitetta, mihin tähdätä, maailma oli avoin.
Kiperän paikan tullen pysähdyin miettimään: haluanko koittaa ja mahdollisesti epäonnistua vai elänkö loppuelämäni miettien, entäpä jos olisinkin uskaltanut yrittää? Tämä ohjenuora on tuonut minut näihin hetkiin saakka ja sanoisinkin puolet nuoremmalle minulle, että hitokseen hyvin menee, jatka vain samaan tahtiin.
Soraääniäkin on kuulunut ihan valtavasti, mutta mitäpä se muille kuuluu mitä minä elämälläni teen. Paljon olen tehnyt ja paljon on vielä tekemättä ja monen mielestä elämäni päätökset ovat kuuluneet myös juuri niille "muille". Se, että on itsekäs ja laittaa itsensä elämässään etusijalle ei suinkaan tarkoita, että on täysi idiootti. Paitsi tietysti heidän mielestään, jotka eivät pääse pompottamaan rajat asettanutta henkilöä.
Ajattelen, että elämässä on ihmisiä, jotka tulevat arkeeni jäädäkseen ja on myös heitä, jotka käyvät vain opettaakseen ja lähtevät pois.
He, jotka ovat jääneet, ovat juuri niitä keiden vuoksi voi hetkeksi siirtää omat tarpeet syrjään, jotta toisen auttaminen ja tukeminen mahdollistuu. Pienenä vinkkinä kuitenkin sanoisin, että toimi näin, mikäli voit luottaa siihen, että tiukan paikan tullen myös itse saat tukea ja apua arjen myrskyissä kyseiseltä henkilöltä. Toisen vesilasia ei voi jatkuvasti täyttää omasta lasista lappomalla, sillä pian oma lasi on typösen tyhjä.
Kiitos ei ole kirosana, mutta merkitsee paljon, sillä huomaavaisuudella rakennetaan keskinäisen luottamuksen kivijalkaa. Suurin riski pienissä ystävällisissä sanoissa lienee se, että saatat saada samalla mitalla takaisin tai hyvä lähtee kiertämään eteenpäin.
Epäkohtiin pitää puuttua, mutta niille ei sovi antaa ylivaltaa. Pieni kehu saattaa muuttaa toisen koko elämän suunnan. Jos joku olisi nuorelle minulle kertonut, että osaan kirjoittaa, olisinko ehkä löytänyt toimittajan työn aiemmin? Sen sijaan koulussa keskityttiin hyvin paljon niihin seikkoihin, mitä en osaa, kuten kertotaulun opetteluun, vuoristojen sijaintiin ja ministeritkin piti muistaa ulkoa.
Onneksi tajusin vahvuuteni myöhemmin ja tässä sitä nyt raapustellaan viikosta toiseen mitä kiehtovampia otteita elämästä, tiukasta kuntapolitiikasta ja yrittäjätarinoista. Nuorelle minulle myös kerrottiin, että minun ei kannata käydä kouluja, koska en ole koulumyönteinen.
Limingan kunta otti härkää sarvista ottaen toden teolla käyttöön tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelman. Siinä muistutetaan turvallisemman tilan periaatteista, jossa jokainen saa olla juuri se mitä on ilman toisten arvostelua ja mielipiteitä.
Toivottavasti meistä jokainen ottaa kyseiset periaatteet käyttöön omassa arjessaan ja toivottavasti näitä noudattavat myös opettajat oppilaitaan kohtaan, jotta kenenkään ei tarvitse kohdata samanmoista arvostelua opettajiltaan, mitä minä kohtasin.
Kunnioitetaan toisen henkilökohtaista fyysistä ja psyykkistä tilaa. Ei pilkata, tai sysätä syrjään toisia, eikä tehdä oletuksia ulkonäköön tai toimintaan perustuen.