Suo­mes­sa vil­jel­lään 88 ruo­ka­pe­ru­na­la­ji­ket­ta – Mutta mihin on ka­don­nut Pito?

Eivätkä suinkaan kaikki Euroopassa suositut perunalajikkeet nosta päätään suomalaisista multapenkeistä.

Viljelypinta-alojen perusteella Suomen suosituin peruna oli viime vuonna Annabelle. Edellisvueodet kärkisijaa pitänyt Melody tippui toiselle sijalle.

– Ihmiset syövät tietämättään Melodya melkeinpä joka paikassa. Sitä käytetään paljon suurkeittöissä ja ravintoloissa, kertoo erityisasiantuntija Marika Sohlo ProAgria Oulusta.

Melody on lajike, joka on kiinteän ja yleisperunan välimuoto. Lajiketta voidaan siis käyttää ruokiin, joissa sen on pysyttävä koossa, esimerkiksi keittoihin. Se sopii myös ruokiin, joissa tämä ei ole välttämätöntä: kiusaukset.

Annabelle taas on kiinteämaltoinen lajike.

– Se on aina suussa sulava, mutta ei maistu liian napakalle. Annabelle ei kiehu rikki oikeastaan ikinä. Eikä sen laatu kärsi, vaikka se kotitarveviljelyssä kasvaisi vähän isommaksikin. Lisäksi Annabelle on ohutkuorinen, mikä on hyvä ominaisuus sekä kotona että teollisuuskäytössä. Peruna on helppo kuoria tai olla kuorimatta.

Ruokaviraston tilaston mukaan suosituimpien perunalajikkeiden kolmannella sijalla on Solist, neljäntenä Afra ja viidentenä Colomba.

Sohlon mukaan kaikki viisi kärkiperunaa Melodya ja Afraa lukuun ottamatta ovat kiinteitä lajikkeita.

– Afra on ainut jauhoiseen perunaryhmään kuuluva lajike. Onkin jännää, että  se on päässyt suosituimpien perunoiden joukkoon. Toisaalta kun tutustuu Afran makuun, ei tarvitse ihmetellä sen suosiota.

Puikula ei kuulu suosikkiperunoiden kärkikastiin, mutta silläkin on Suomessa vankka kannattajakuntansa.

Suomessa pidetään keltamaltoisista lajikkeista. Mieltymyksiin vaikuttavat myös ruokatottumukset. Suomessa perunat usein keitetään tai muussataan, minkä vuoksi suosiossa ovat eri lajikkeet kuin esimerkiksi maissa, joissa peruna syödään mieluiten ranskalaisina, uuniperunoina tai salaateissa.

– Viisi suosituinta perunalajiketta ovat myös hyvin satoisia perunoita. Kun viljelijöiden kustannuspaineet ovat kovat, perunalajikkeiden valintaan vaikuttaa se, tuottavatko ne kohtuullisin ponnistuksin 20 tonnia hehtaarilta vai 50 tonnia hehtaarilta.

Suomalaisia perunalajikkeita on ruokaperunavalikoimassa vain muutama: Jussi ja Timo. Esimerkiksi Pito on hävinnyt ruokaperunalaareista käytännössä kokonaan, koska sen siementuotanto on lopetettu.

Ehkä jonkin kotitarveviljelijän kellarista saattaa Pitoa vielä löytyä.

Moni muukin entisvanhainen perunalajike on kadonnut perunamarkkinoilta, kuten esimerkiksi Van Gogh.

Miksi, Marika Sohlo?

– Eivät perunankaan ominaisuudet ole pysyviä. Vaikka saataisiin jalostettua huippuvakaa, taudinkestävä ja korkeatasoinen lajike, niin jotkin sen ominaisuudet saattavat heikentyä hyvinkin nopeasti, Sohlo kertoo.

Perunantuottajien ja kuluttajien syklit eivät nekään aina kohtaa. Monien lajikkeiden kohdalla voi kestää kauan, ennen kuin kuluttajat ne löytävät. Siinä kohtaa taas tämän perunalajikkeen viljely ei tuottajan kannalta ole välttämättä enää järkevää.

High Grade -alueen ulkopuolella voi käydä niinkin, että kun sertifioitu perunalajike jää pois siemenperunatuottajien listoilta, perunanviljelijät käyttävät omasta sadosta otettuja perunansiemeniä.

– Ja siinä ei laatu kyllä parane, vaan käy päinvastoin.

Sohlo muistuttaa sekä perunanviljelijöitä että kotitarvepuutarhureita siitä, että perunan laatuun vaikuttaa valtavasti se, viljelläänkö perunaa koko ajan samalla lohkolla vai vaihdellaanko niitä.

– Viljelypaikan vaihtamisella katkaistaan tautipainetta ja satomäärätkin kasvavat, Sohlo muistuttaa.

Perunalajikkeiden välillä voi olla muitakin eroja kuin väri, muoto ja maku. Niiden tärkkelyspitoisuuskin vaihtelee. Takavuosina kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, missä perunalajikkeessa on vähän hiilihydraatteja. Puhuttiin jopa kevytperunoista. Vähiten tärkkelystä on yleensä kiinteämaltoisissa perunoissa.

Tiettävästi perunalajikkeiden välillä ei ole juurikaan eroja esimerkiksi vitamiinien tai hivenaineiden suhteen.

–  Ainoastaan alle vuoden ikäiset lapset eivät saisi syödä varhaisperunaa, koska niissä voi esiintyä haitallisia määriä solaniinia ja nitriittiä.

Keltamaltoisten ja suosittujen perunoiden lisäksi markkinoilla on myös erikoisuuksia, joilla on rajattu käyttäjäkunta: violetti- ja sinimaltoisia perunoita. Tällaisia ovat esimerkiksi HZPC kantaperunan Violet Queen ja Suomen Siemenperunakeskuksen Blue Congo.

– Esimerkiksi Violet Queenista puhutaan terveysperunana, koska siinä on antosyaania enemmän kuin muissa perunalajikkeissa. Antosyaanilla saattaa olla hyödyllisiä terveysvaikutuksia.

Myös Blue Congo on hyvin antioksidanttipitoinen.

Sohlo kuitenkin muistuttaa, että tummamaltoisten perunoiden väri on vesiliukoista, ja se katoaa keitettäessä. Jos värin haluaa säilyvän, peruna on syytä keittää höyryttämällä tai paistaa se uunissa.

– Eikä se riitä, että peruna on hauskan näköinen. Sen on myös maistuttava hyvälle.

Yhden perunavalikoimista kadonneen lajikkeen perään Marika Sohlo hieman haikailee. Mulberry Beauty oli pinkkikuorinen ja -maltoinen lajike, joka oli jauhoinen ja maukas.

– Se sopi lohkoperunaksi ja veneperunaksi, hän muistelee.

– Yleensä en kuitenkaan kaipaa vanhoja lajikkeita, sillä niissä saatetaan roikkua joskus liiankin kauan. Pikemminkin seuraan innolla, mitä uutta on tulossa.