Kolumni

Suomen tur­val­lis­po­liit­ti­nen ase­moin­ti uusiksi – vaikkei Juha olisi tätä etu­kä­teen us­ko­nut­kaan, niin nyt on aika miettiä Natoon liit­ty­mis­tä

-
Kuva: Mauri Ratilainen Mauri Ratilainen
Eduskunnasta

Kuukausi sitten koko maailma herätettiin uudenlaiseen todellisuuteen, Venäjä oli aloittanut hyökkäyssodan Ukrainassa ja Euroop-pa luisunut jälleen sodan aikakauteen.

Krimin miehittäminen vuonna 2014 ja siitä asti jatkunut sota Ukrainassa antoi jo viitteitä Venäjän laajemmista suunnitelmista. Toisaalta pitkään jatkunut rauhan aika oli saanut meidät uskomaan, että provosoimaton hyökkäyssota mantereellamme ei olisi todennäköinen.

En olisi uskonut, että eduskunta, hallitus ja tasavallan presidentti joutuvat vielä tällä vaalikaudella tosissaan miettimään Natoon liittymistä. Nyt on kuitenkin sen aika.

Hallitus antaa huhtikuussa eduskunnalle selonteon muuttuneesta turvallisuuspoliittisesta tilanteesta. Siitä alkaa prosessi, jonka lopputuloksena voi olla NATO-jäsenyyden hakeminen. On äärimmäisen tärkeää, että asiasta käydään poliittisessa johdossa todella syväluotaava keskustelu.

Nyt ei ole erilaisten huutoäänestysten, edustaja-gallupien tai yksittäisten edustajien omien ulostuloja aika. Päätös tehdään harkiten ja yhdessä. Jos prosessin lopputulosta pitäisi jotenkin ennakoida, se lienee selvää, että nykytila ei voi jatkua.

Venäjä on omalla raukkamaisella hyökkäyksellään suvereeniin naapuriin osoittanut poikkeuksellista häikäilemättömyyttä ja epäluotettavuutta. Putin valehteli suoraan länsimaisille kollegoilleen kertoessaan, että Venäjä ei aio hyökätä Ukrainaan. Valehtelua ei tulla unohtamaan, paljon muuttui pysyvästi.

Kun nykytila ei ole enää Suomelle vaihtoehto, jäljelle jäävät puolustusyhteistyön merkittävä syventäminen nykyisten pääyhteistyökumppaneiden (Ruotsi, Yhdysvallat, Britannia sekä EU) kanssa tai NATO-jäsenyys.

Toinen välitön vaikutus Venäjän hyökkäyksellä on keskittyminen huoltovarmuuteen. Irtaantuminen riippuvuudesta Venäjään on huoltovarmuutemme ja yhteiskuntamme vakauden kannalta tärkeää. Sama pätee koko Euroopan unioniin.

Nyt on päästävä nopeasti irti Venäjän öljystä, kaasusta ja sähköstä. Onneksi muitakin vaihtoehtoja on saatavilla ja fossiilisista polttoaineista irtaantuminen päästöjen vähentämiseksi on Suomessa jo aloitettu. Maakaasusta emme ole läheskään niin riippuvaisia kuin muut Euroopan maat ja öljyntuonnin osalta raaka-aineita voidaan hankkia myös muilta toimittajilta.

Edellytykset irtaantua idän energiantuonnista kokonaan ovat olemassa ja tätä kohti meidän tulisi edetä. Uusiutuvan energian alueelle tehdyn pitkäjänteisen työn vuoksi valmiutemme irtaantua Venäjän tuonnista on vahvistunut.

Suomen tekemät investoinnit esimerkiksi tuulivoimaan ja uuteen energiateknologiaan osoittavat viimeistään nyt kannattavuutensa.

Toinen keskeinen osa huoltovarmuutta on kotimainen ruoka. Maanviljelys on ollut pitkään kannattavuuskriisissä, tiloja lopetetaan päivittäin. Sille pitää nyt kerta kaikkiaan tulla stoppi. Valtion on tehtävä osansa ja kaupan pitää maksaa viljelijöille tuotteista oikea hinta, joka ottaa huomioon myös merkittävästi kohonneet kustannukset.

Vetoomuksia on tehty vuosikausia, nyt pitää tulla jo toimia.

Nykyajan maailmassa sodankäynnin välineiksi on valjastettu kaikki yhteiskunnan sektorit taloudesta energiaan ja tämä luo sodalle uusia ulottuvuuksia. Venäjää kohtaan asetetut pakotteet osuvat nyt meihin kaikkiin ja huomaamme niiden vaikutukset esimerkiksi autoa tankatessa tai ruokakaupan kassalla. Tilanteeseen ei odoteta nopeaa käännöstä, sillä pakotteiden poistuminen ei nyt ole näköpiirissä.

Juha SipiläKirjoittaja on keskustan kansanedustaja Kempeleestä.