Kun olen yksin, avaan muistojen arkun.
Näen kuin unessa, olen pienessä tuvassa Tyrnävän Murrossa.
Pitkä kuja, puiden reunustama.
Artikkeli on _kirjautuneille_
Kirjaudu tai luo Kaleva Media -tunnus
Voit lukea kirjautumisen takana olevia sisältöjä
Pääset kommentoimaan sisältöjä
Saat oman nimimerkin
