Mainos: Syksyn supertarjouksena Rantalakeus Digi 6 kk vain 29 €, tilaa tästä!

Kolumni

Sauli pohtii ko­lum­nis­saan, että ihan kaikkea ei kannata laittaa vit­sik­si – ei edes ve­ro­va­roin to­teu­tet­ta­vaa kun­ta­mark­ki­noin­tia

-
Kuva: Jarmo Kontiainen
Tänään

Kaikki julkisuus on hyvästä, tuumattiin usein vielä ennen sosiaalisen median aikaa. Nyt sanonta ei välttämättä päde aivan niin tyhjentävästi. Toki pinnalle nouseva asia herättää huomiota, mutta se ei aina tuo kaivattua lopputulosta. Someaikana paha kello kuuluu entistä kauemmas.

Legendaarinen yhdysvaltalainen mainosmies Claude C. Hopkins (1866–1932) muun muassa tuumasi, ettei pelkkä huomioarvo ilman oikeanlaista sanomaa välttämättä lisää myyntiä. Hopkins esitteli iskulauseen käytön mainonnassa ja oli uranuurtaja mittaukseen ja toimialaymmärrykseen perustuvassa markkinoinnissa.

Kuntamarkkinointikaan ei aina onnistu. Kunnat saattavat käyttää ison summan euroja saadakseen konsulteilta jonkin hienon sloganin tai lausahduksen, jolla kuntaa halutaan ulospäin markkinoida. En tiedä maksoiko syntymäkuntani koskaan Ihmisten kunta -sloganista markkaakaan, mutta onneksi sitä ei enää käytetä. Ehkä yksi kuntamaailman tyhjänpäiväisimmistä.

Siikalatvalla taas heitetään ilmoille ajatus, joka vähänkään kaksimielisen päässä synnyttää sisäistä huvittunutta hymähtelyä: Kylvä siemenesi Siikalatvalle. Ehkä se on tarkoituskin, slogan jää mieleen.

Lakeuden kuntasloganeissa on onnistuneitakin yksilöitä. Hyvä kasvaa Kempeleessä on ollut pitkään käytössä, mutta se on moninäkökulmaisuudessaan oikein osuva. Tai Limingan Hyvä, parempi, Liminka! Iskevä toteamus, joka synnyttää positiivista mielikuvaa.

"Toki kännihuumori on syvällä suomalaisessa viihdekulttuurissa, mutta ehkäisevää päihdetyötä osana hyvinvoinnin edistämistä tekevän kunnan kampanjointiin se ei mielestäni kuulu."

Aivan nappiin ei sen sijaan ole mennyt Limingan videomainossarja Avara Liminka, vaikka lähtökohdat ovat hyvät. Pääosassa lakeusjuuristaan tunnettu näyttelijä Aku Sipola, sarjan hahmon nimessä sanaleikkiä kuuluisan tutkimusmatkailija Jacques-Yves Cousteaun kanssa ja genrenä huumori.

Kymmenkunta viime ja tänä vuonna tehtyä jaksoa eivät aivan täysin minulle avautuneet – vai olenko ainoa? Jäin miettimään näkemääni ulkopuolisen silmin. Kyllä, jaksoissa osattiin nauraa itselle, mikä on aina hieno asia. Oivallukset olivat välillä aivan hauskoja, mutta moniko asia jäi loppujen lopuksi pimentoon halutulta kohderyhmältä – jos siis kampanjan tavoitteena oli luoda Liminka-innostusta mahdollisiin potentiaalisiin uusin asukkaisiin ja yrittäjiin?

Kun viime viikolla julkaistuun toisen kauden erääseen jaksoon oli päätynyt väärä sana, oli pienimuotoinen viestintäkohu valmis. Jaksossa Sipolan hahmo on tekemässä lähetystä liminkalaisen pubin edustalta, kun humalainen mies tulee tiedustelemaan pubin sijaintia eikä tieto uppoa hänen päähänsä Sipolan lukuisista yrityksistä huolimatta. Jaksossa humalainen oli aluksi nimetty yrittäjäksi – jonka kunta myönsi virheeksi ja uusi video julkaistiin pian yhteydenottomme jälkeen. Hahmo oli kuitenkin pukeutunut samoin kuin viime vuoden jaksossa esitelty yrittäjä.

Ymmärrän hyvin, että osa yrittäjistä koki kampanjan vetävän yrittäjiä kölin alta. Osa taas näki, ettei huumorissa ollut mitään vikaa. Itse ihmettelen ylipäätään humalaisen hahmon käyttämistä mainoskampanjassa. Toki kännihuumori on syvällä suomalaisessa viihdekulttuurissa, mutta ehkäisevää päihdetyötä osana hyvinvoinnin edistämistä tekevän kunnan kampanjointiin se ei mielestäni kuulu. Eikä sekään, että jaksossa Sipolan hahmo heittelee tikkoja kilpakumppaninsa kuvaan. Hauskaa vai turhan vihamielistä jo muutenkin vihaa pursuavana aikana?

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mainosvideotkaan eivät ole pelkästään videoita, vaan niistä voi lukea monenlaisia merkityksiä. Olenko liian tiukkapipoinen? Vanhanaikainen? Enkö ymmärrä huumoria? Kaikkea ei kuitenkaan kannata laittaa vitsiksi. Ei edes verovaroin tuotettavaa kuntamarkkinointia.

Sauli Pahkasalosauli.pahkasalo@rantalakeus.fi