Peruna-ala imaisi mukaansa tyrnäväläiset Heikki Markuksen ja hänen puolisonsa Anu Markuksen jo vuonna 1997. Ajoitus oli kahdelle opiskelijalle kiinnostava. Suomen liityttyä Euroopan unioniin pari vuotta aiemmin alkoi siemenperuna-alan kansainvälistyminen.
– Aloitin työskentelyn peruna-alalla, ja alusta lähtien hommat ovat olleet kansainvälisiä, Finpom Oy:n toimitusjohtajana nykyään toimiva Heikki Markus kertoo.
Vielä 2000-luvun alussa Heikki Markus muistaa kuulleensa epäilyjä siitä, voisiko siemenperunan viennistä tulla todellista liiketoimintaa. Epäilijöitä löytyi niin koti- kuin ulkomailta.
– Euroopassa suomalainen siemenperuna ei ollut mahdollinen edes ajatuksen tasolla. Sillä ei nähty mitään lisäarvoa.
Sittemmin tyrnäväläiset siemenperunatuottajat ovat osoittaneet luulot vääriksi. Suomalaisen siemenperunan maine nousi Euroopassa kymmenessä vuodessa. Tukena oli maa- ja metsätalousministeriö, joka myönsi rahoitusta viennin edistämishankkeisiin.
– Olimme ensimmäisten joukossa, kun ala suuntautui Keski-Eurooppaan. Silti HZPC Kantaperuna on ollut viennin pioneeri Suomessa. Jaakko ja Markku Rahko ja Eero Pisilä olivat aikoinaan alkuun panevat voimat.
Vuonna 2007 perustettu Finpom alkoi edustaa Suomessa saksalaista Europlantia. Vuonna 2011 Finpomista tuli yksi sen tytäryhtiöistä, kun Heikki ja Anu Markus myivät 51 prosenttia omistamansa yhtiön osakekannasta.
– Saksalaiset näkevät tuotannon hajauttamisessa etuja. Sato voi vaihdella vuosittain eri alueiden välillä. Näin toimien riskit jäävät pienemmiksi.
Nykyään suomalainen siemenperuna on noussut Euroopassa parhaiden joukkoon. Heikki Markus on huomannut tämän käydessään Saksassa ja kuunnellessaan emoyhtiön esityksiä.
– Kyllähän se mieltä lämmittää, että Suomi mainitaan siellä aina ensimmäisenä. Olemme ylpeitä onnistumisesta.
Yksi syy muutokseen on aktiivinen markkinointi. Viime vuosina myös ilmaston lämpeneminen on vauhdittanut pohjoisen perunan menekkiä. Sen vaikutukset eivät vielä näy yhtiön toiminnassa Heikki Markuksen mukaan. Tulevaisuudessa voi kuitenkin olla toisin.
– Euroopassa erilaisten tuholaisten ja perunavirusta levittävien kirvojen määrä on noussut. Suomessa on kuitenkin tuottaa vielä virusvapaata siemenperunaa, sillä olosuhteet ovat täällä puhtaammat.
Euroopassa maatalous on myös kirjaimellisesti ahtaalla. Samasta viljelypinta-alasta kilpailevat uudet kasvit. Myös kaupungistuminen vaikuttaa maanhintaan.
– Pohjoinen tuotanto yksinkertaisesti kannattaa paremmin.
Paikallinen siemenperunatuotanto voisi Heikki Markuksen mielestä olla vahvempaakin. Vanhat ja uskolliset sopimusviljelijät tuottavat edelleen siemenperunoita. Uusia yrittäjiä alalle ei kuitenkaan tule.
– Uudet eivät rohkene aloittaa. Perunan viljelyn aloittaminen nollasta tarkoittaisi suuria investointeja. Harva voi lähteä liikkeelle pystymetsästä.
Finpomin sopimusviljelijöiden joukosta löytyy silti päinvastaisiakin esimerkkejä. Salossa sijaitsevan tilan pelloilla vaihdettiin sokerijuurikas siemenperunaan.
– Aina ei myöskään tarvitse aloittaa isosti. Myös pienemmät, muutaman hehtaarin tilat voivat toimia siemenperunan tuottajina. Tällä seudulla ollaan vähän varovaisia tekemään niitä muutoksia. Kannattaa kuitenkin olla rohkeasti yhteydessä, niin katsotaan yhdessä, mitä voidaan tehdä, Heikki Markus kannustaa.
Peruna-alan historiaa
Tyrnäväläisen siemenperuna-alan kansainvälistyminen lähti liikkeelle Suomen liityttyä Euroopan Unioniin vuonna 1995.
Pari vuotta aikaisemmin Suomi liittyi kasvinjalostajanoikeutta suojaavaan UPOV-sopimukseen. Sopimuksen seurauksena Suomen markkinoille alkoi tulla uusia siemenperunalajikkeita ja peruna-ala alkoi kansainvälistyä.
Perunoita kaupasta ostava kuluttaja tulee harvoin ajatelleeksi, miten pitkän prosessin hänen valitsemansa peruna on käynyt ennen kaupan laariin päätymistä.
Tyrnäväläisen Finpomin emoyhtiö Europlant hallitsee noin sadan eri perunalajikkeen oikeuksia. Niistä suurin osa on Suomeen. Vuosittain yhtiö testaa ja kokeilee lajikkeista sopivimpia Suomen markkinoille. Siementuotannossa lajikeaineistoa lisätään sukupolvi kerrallaan niin, että neljän tai viiden vuoden kuluttua lajikkeet päätyvät ruokaperunaa viljeleville tiloille.
– Tällä hetkellä Suomessa tykätään keltamaltoisesta ja -kuorisesta perunasta, joka on vähän jauhoisempi kuin muualla, Heikki Markus kertoo.
Perunan keltaisuutta arvostetaan muuallakin Euroopassa, ja mitä idemmäs mennään, siltä keltaisemmaksi makutottumus muuttuu Heikki Markuksen mukaan.
– Sen sijaan Iso-Britanniassa ja Norjassa ostetaan mieluummin vaaleampimaltoista perunaa.
Perunoita jalostetaan eri suuntiin. Tällä hetkellä kuluttajat arvostavat perunalle ominaista makua. Niin ei ollut vielä 2000-luvun alkupuolella, jolloin perunat jalostettiin mahdollisimman mauttomiksi.
– Silloin perunasta sanottiin, että jos peruna maistuu joltain, siinä on outo sivumaku. Nyt on onneksi päästy takaisin makujen maailmaan.
Yksi syy makujen arvostukseen on kuluttajien pyrkimys luonnonmukaisempaan ruokaan. 2000-luvulla mauton peruna sai makunsa lisäaineista. Nyt kuluttajat haluavat välttää lisäaineita.
– Olenkin haaveillut, että joskus järjestäisimme perunoiden makukilpailun. Raati voisi arvioida parhaimman makuisen perunan, ja sen tuottanut tila tai isäntä saisi Vuoden peruna -tunnustuksen.
