Akava esittää lainsäädäntöön etätöitä koskevia muutoksia, jotka kattaisivat sekä yksityisen että julkisen sektorin. Akavan esityksen mukaan työntekijällä pitäisi olla lakisääteinen oikeus osittaiseen etätyöhön, jos vain työtehtävät sen sallivat eikä siitä aiheudu työnantajalle kohtuutonta haittaa.
Monet meistä ovat saaneet korona-aikana nauttia etätöiden ihanuudesta ja kurjuudesta. Sillä molempia puolia etätöistä löytyy.
Työajan voi käyttää tehokkaammin, jos aamuisin ei tarvitse käyttää aikaa tavaroiden kokoamiseen, tälläytymiseen tai työmatkoihin. Usein työnteko tulee aloitettua jo ennen työajan alkamista aamupalaa syödessä.
Monen on helpompi keskittyä työtehtäviinsä kotona kuin työpaikalla, jossa saattaa olla äänekästäkin. Toisaalta ehkä näin ei ole perheissä, joissa on pieniä lapsia.
Etätyö on helpompi sovittaa muihin arjen askareisiin. Jousto työajoissa lisää työhyvinvointia ja hallinnan tunnetta.
Sitten niihin huonoihin puoliin.
Työn ja vapaa-ajan ero alkaa hämärtyä. Ylityötuntien laskeminen saattaa unohtua. Ergonomia ei ole monessakaan kotitoimistossa kohdillaan – harvassa kodissa työfysioterapeutti on käynyt tarkistamassa pöydän korkeutta tai työtuolin säätöjä.
Kotitoimistossa työkaverit eivät ole läsnä ideoimassa, kommentoimassa, kannustamassa, keventämässä ja jakamassa tarvittaessa työtaakkaa. Valitettavasti etäyhteys ei korvaa elävää kontaktia. Teamsin kautta ei viitsi hälyttää työkaverille, jos mieleen putkahtaa jokin hassu sattumus.
Ehkä etätyömahdollisuus on kuitenkin syytä kirjata lakiin. Voisihan sen avulla saada parannusta vaikkapa siihen huonoon työergonomiaan.