Budjettiviikkojen kuuma aihe eduskunnassa on ollut hallituksen historiallisen suuret sosiaaliturvaleikkaukset (noin 1,5 miljardia), joiden yhteisvaikutusten arviointia oppositio on edellyttänyt eri valiokunnissa. Edellinen oikeistohallitus vei pienituloisilta suomalaisperheiltä joitakin kymmeniä euroja kuukaudessa hallituskauden aikana.
Nyt Orpon oikeistohallituksen leikkaukset monien kotitalouksien kohdalla nousevat jopa satoihin euroihin kuukaudessa.
Hallitus perustelee massiivisia sosiaaliturvaleikkauksia työllisyydellä, mutta leikkaukset eivät luo uusia työpaikkoja. Sen sijaan toimeentulotuen tarve tulee kasvamaan jopa 25–30 prosentilla. Vielä edellisellä hallituskaudella toimeentulotuen menot saatiin hyvän työllisyyskehityksen myötä kääntymään laskuun. Toimeentulotuen tarpeen kasvaessa yhä useampi putoaa kaikkein pahimpaan kannustinloukkuun, jossa työn teolla ei voi käytännössä juurikaan kasvattaa omia tulojaan.
Asumistuen leikkaukset heikentävät laajasti työn tekemisen kannusteita, kun tuen tasoa leikataan ja ansiotulovähennys poistetaan, minkä myötä suuri osa matalapalkkatyötä tekevistä putoaa toimeentulotuen varaan. Yleisen asumistuen leikkausten onkin arvioitu pahentavan työvoimapulaa erityisesti kasvukeskuksissa. Samalla hallitus poistaa työttömyysturvasta 300 euron suojaosan, mikä heikentää erityisesti lyhyt- tai osa-aikaisen työn vastaanottamisen kannusteita.
Oikeistohallitus keventää hyvätuloisten ja suuryritysten verotusta samalla kun peruspalveluista ja välttämättömistä turvaverkoista leikataan. Oppositiopuolueiden vaihtoehtobudjetit osoittavat, että sosiaaliturvaleikkaukset eivät ole välttämättömyys.
Mikäli vasemmistoliiton esittämät veroreformit toteutettaisiin, leikkaukset voitaisiin perua ja velkaa otettaisiin vähemmän.
Hallitus syyttää oppositiota himoverottamisesta, mutta todellisuudessa vaihtoehtobudjetissamme pieni- ja keskituloisille palkansaajille jäisi enemmän tuloja käteen.
Kun verovälttelyyn puututaan ja esimerkiksi osinkoverotuksen porsaanreikiin puututaan, ei työntekijöiden verotusta tarvitse kiristää. Tämä olisi ihmisten ja talouden kannalta kestävämpää kuin sosiaaliturvajärjestelmän ideologinen alasajo, joka johtaa vain pahenevaan ylisukupolviseen syrjäytymiseen ja pienituloisten syvempään köyhtymiseen.
OECD:n tutkimus nostaa pitkäaikaistyöttömyyden keskeisiksi syiksi terveydentilan ongelmat ja osaamisen puutteet. Silti pääministeri Orpon hallitus on lakkauttamassa aikuiskoulutustuen sekä leikkaamassa kuntoutuksesta ja sote-palveluista.
Pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi tulisi päinvastoin panostaa jatkuvaan oppimiseen ja työttömien yksilöllisiä tarpeita vastaavien sote-palveluiden saatavuutta parantaa. Hallituksen politiikka kuitenkin keskittyy työelämän laadun heikentämiseen ja sosiaaliturvan leikkaamisen sen sijaan, että se puuttuisi työttömyyden syihin.
Hallituksen lukuisia työelämäheikennyksiä on perusteltu työllisyydellä, mutta ainoatakaan vaikutusarviota niiden työllisyyshyödyistä ei ole esitetty. Irtisanomissuojan heikentäminen, perusteettomien määräaikaisuuksien salliminen, ensimmäisen sairauspoissaolopäivän palkattomuus ja lakko-oikeuden rajoittaminen heikentävät työntekijöiden asemaa, mutta niiden työllisyyshyödyistä ei ole näyttöä.
Saa nähdä mitä tuleman pitää, mutta jos suomalaisten enemmistö todella antoi tuen tälle alasajolle, niin kyyti on kylmää tulevaisuuden Suomessa, kun samaan aikaan veropohja rapautuu roimalla vauhdilla ja vain lisäsäästöjä esitetään.