Juuri nyt: Viikon kes­tä­neen kuo­hun­nan päätös: Hai­luo­don kun­nan­joh­ta­ja eroaa

Mainos: Isän­päi­vää juh­li­taan 14.11. On­nit­te­le isää Ran­ta­la­keu­des­sa, tee il­moi­tus tästä.

Tilaajille

Niilon olet voinut ta­va­ta­kin, mutta toinen Kem­pe­leen Vanhan kirkon vai­vais­ukois­ta päätyi lop­pu­elä­mäk­seen laa­tik­koon –voi­si­ko siitä syntyä kopio yh­tei­söl­li­se­nä pro­jek­ti­na?

Vuonna 1853 veistetyn vaivaisukon kunto ei riitä kirkkokansan kohtaamiseen.

Kempele
Kempeleen vaivaisukot kuvattuna vuonna 2011 ennen niiden puhdistusta. Vasemmalla vuoden 1853 vaivaisukko, jonka kohtalona on pysyä laatikossa. Oikealla Niilo, vuonna 1954 veistetty ukko, jonka käsi on jossain vaiheessa hajotettu.
Kempeleen vaivaisukot kuvattuna vuonna 2011 ennen niiden puhdistusta. Vasemmalla vuoden 1853 vaivaisukko, jonka kohtalona on pysyä laatikossa. Oikealla Niilo, vuonna 1954 veistetty ukko, jonka käsi on jossain vaiheessa hajotettu.
Kuva: Salo Anneli

Samana vuonna kun Turkki julisti sodan Venäjälle ja Topelius kirjoitti runon Kesäpäivä Kangasalla, veisti Aappo Kontiokari – aiemmalta nimeltään Abraham Björn – Kempeleen kappeliseurakunnalle vaivaisukon.

Se ei ollut ensimmäinen laatuaan Suomessa, eikä viimeinenkään, mutta siitä tuli komea. 175 senttiä korkea hahmo, joka oli pukeutunut mustaksi tervattuun puolipitkään takkiin, pitkiin housuihin ja pyöräkupuiseen hattuun. Vyöksi taiteilija teki rautavanteen ja raivasi rintaan raha-aukon. Mahtoi seurakunnan pappina toiminut Lars Magnus Castrén olla ylpeä lopputuloksesta!