Koneurakoitsijana työskentelevää ja Tyrnävän Ylipäässä asuvaa Risto Heinolaa ovat turvallisuusasiat toisinaan mietityttäneet.
– Työskentelen paljolti yksin, ja matkapuhelinverkkojen kantavuus on täällä vähän niin ja näin sen jälkeen, kun 3G-verkko ajettiin alas. Ei tuolla metsässä toimi 4G- tai 5G-verkot. Ja jos netti menee jostain syystä poikki, radiopuhelin on ainoa väline, jolla saa yhteyden, Heinola sanoo.
Tyrnäväläismiehen matkassa on ollut radiopuhelin jo 80-luvulta lähtien. Radioamatööritoimintaa hän on harrastanut kolmisen vuotta. Nyt Heinola on yksi niistä kymmenestä lakeuden alueen radioamatööreistä, jotka ovat mukana valtakunnallisessa Kyläradio-projektissa.
Myös hailuotolainen Marko Välimäki kiinnostui Kyläradiosta.
– Hailuodossa liikenne- ja sähkökatkokset ovat ihan tavallisia ja joskus pitkiäkin. Olen ollut innokas radioamatööri jo 35 vuotta, joten antenni ja radio ovat jo valmiina. Siksi meikäläisen oli helppo liittyä tähän mukaan, Välimäki toteaa.
Koteja on ohjeistettu varautumaan poikkeustilanteisiin 72 tunnin kotivaralla. Yhteisöjen pitkäkestoinen varautuminen on sen sijaan heikommissa kantimissa.
- Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen rakennetaan kyläradioverkostoa osana valtakunnallista Kylävara-hanketta.
- Kyläradiot toimivat häiriötilanteissa viestintävälineenä silloin, kun muut yhteydet eivät toimi.
- Tavoitteena on löytää joka kunnasta vähintään yksi vastuuhenkilö kyläradiotoimintaan.
- Kyläradioverkosto koostuu tukiasemista ja kyläläisillä olevista radiopuhelimista.
- Kyläradio tukee kuntien, viranomaisten ja kyläläisten yhteistyötä kriisitilanteissa.
Tiivistelmä on tehty tekoälyllä, mutta sen on tarkistanut toimittaja.
Viime lokakuussa käynnistynyt ja Suomen Kylät ry:n hallinnoima valtakunnallinen Kylävara-hanke kannustaa myös kyliä ja paikallisyhteisöjä varautumaan. Tärkeä osa varautumista ovat toimivat yhteydet, ja siksi Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueelle halutaan nyt rakentaa kattava kyläradioverkosto.
Radioamatööreistä ja RHA68-harrastajista koostuvaa verkostoa on ryhtynyt koordinoimaan oululainen Vapepa-aktiivi ja Puolustusvoimien palveluksessa työskennellyt Arto Härönoja. Hän kertoo, että ensimmäisessä vaiheessa tavoitteena on löytää joka kunnasta vähintään yksi vastuuharrastaja.
– Tällä hetkellä koossa on 32 kiinnostunutta, joista suurimmalla osalla on oma radioasema. He ovat lupautuneet liittämään oman asemansa kunnan kyläradioverkkoon.
Kyläradiotoiminta ei ole aivan uusi asia. Esimerkiksi Kaustisen seutukunnassa kyläradioita rakennetaan kuuden kunnan alueelle. Kyläradioita on myös muun muassa Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla, Lapissa, Pirkanmaalla ja Savossa.
– Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella toiminta on ollut hiljaista. Kalajoen Raution kylällä on ainoa kyläradio-nimellä oleva radioasema, joka on kyläyhdistyksen hallinnassa kylätalolla, sanoo Härönoja.
Kyläradion toimintaperiaate on selkeä.
Ensiksi tarvitaan tukiasema eli radiolähetin, virtalähde ja antenni. Kyläläisten käytössä on RHA68-radiopuhelimia, jotka ovat esimerkiksi metsästäjillä yleisessä käytössä.
– Ajatuksena on, että joka kylässä on kyläradioaseman toiminnasta vastaavan lisäksi esimerkiksi kymmenen nimettyä vastuuhenkilöä, joilla on radiopuhelin. Jos jokainen heistä välittää kyläradion tiedon esimerkiksi kymmenelle perheelle, tieto tavoittaa nopeasti suuren joukon kyläläisiä, Härönoja kertoo.
Yksi tukiasema ei kuitenkaan yhden kunnan alueelle riitä. Tarvitaan useampia, kunnan koosta riippuen 3–5: kuntakeskuksessa yksi ja isommissa asutuskeskuksissa omansa.
– Sillä kantamat kiinteällä tukiasemalaitteella ovat 20–50 kilometriä. Radiopuhelimesta puhuttaessa se saattaa olla vain 1–5 kilometriä, Härönoja huomauttaa.
– Tavoitteena on luoda seudullinen kyläradioverkko, jolloin tiedonkulku ja viestintä olisi mahdollista myös naapurikylien ja viranomaisten välillä, sanoo Pohjois-Pohjanmaan kylien toiminnanjohtaja ja turvallisuusjaoston puheenjohtaja Esa Aunola.
Kyläradiota ei ole viranomaisverkko, mutta viranomaisten harkinnan mukaan sillä voidaan välittää tietoa kyläläisille.
Kyläradioverkoston rakentaminen on varsin edullista. Tukiaseman perustaminen maksaa noin 1 000 euroa. Kyläyhdistykset voivat saada laitehankintoihin Leader-rahoitusta jopa 50–60 prosenttia.
Yksittäiset käsiradiopuhelimet taas maksavat muutamia satoja euroja.
Toimintaan mukaan tulevia ihmisiä kyläradio ei kuormita tavallisessa arjessa, koska radiot avataan vain häiriötilanteessa.
– Minähän istun muutenkin huoneessa virrat päällä ja radio auki harrastaessani tätä radioamatööritouhua, sanoo Välimäki.
– Sopivassa kohtaa tätä voisi kuitenkin harjoitella, jotta metsästäjätkin saisivat testattua oman radiopuhelimensa toimivuutta.
Kyläradiosta voi olla hyötyä muulloinkin kuin kriisitilanteissa. Kun joku eksyy metsään ja on käynnistettävä etsinnät. Kun syttyy metsäpalo tai on sähkönjakeluhäiriöitä. Ja niin edelleen.
– Johtopaikka on helppo perustaa heti kyläradioaseman tuntumaan, vahvistaa vapepalainen Härönoja.
Esa Aunola sanoo, että häiriötilanteissa on olennaista, että "pyhä kolminaisuus" eli kyläläiset, kunta ja viranomaiset toimivat yhdessä.
– Myös symbioosin kuntien, hyvinvointialueiden ja pelastuslaitoksen kanssa on pelitettävä. Konsepti on vasta hahmottumassa: vielä meillä ei ole selkeää mallia siitä, miten kyläradio palvelee parhaiten viranomaisyhteistyötä.
Härönoja ja Aunola muistuttavat, että varautuminen on aina kuntien vastuulla.
– Me tarjoamme laitetuntemusta, jotta kunnat ja kylien toimijat voivat perustaa kyläradioita. Voimme antaa neuvoja ja olla tekninen asiantuntija kyläradioverkon toteuttamisessa, Härönoja tähdentää.
Kyläradio-konsepti esitellään kuntien turvallisuustyöryhmälle infotilaisuudessa, joka järjestetään Oulun kaupungintalolla 27. maaliskuuta.
Juttua muokattu 15.1. klo 12:21: Lisätty tiivistelmä.
Juttua muokattu 17.1. klo 15:54: Korjattu infotilaisuuteen oikea päivämäärä.
Valtakunnallinen Kylävara-hanke aikoo kartoittaa tämän vuoden aikana paikallisiksi varautumiskeskuksiksi soveltuvia kylätaloja ja muita yhteisöllisiä tiloja. Kyläradio on keskeinen osa tällaista varautumiskeskusta.
– Suomessa on 1500 kylätaloa. Jos merkittävä osa niistä saadaan mukaan verkostoon, siitä tulee myös valtakunnallisesti kattava, sanoo Pohjois-Pohjanmaan Kylät ry:n toiminnanjohtaja Esa Aunola.
Varautumiskeskukseen on oltava tie perille. Rakennuksen on oltava sähköistetty, ja siellä olisi oltava vessa ja juokseva vesi.
Varautumiskeskuksesta olisi löydyttävä kyläradion lisäksi muun muassa varavirtalähteitä ja aggregaatteja, kylmäkalustoa, vedenpuhdistustabletteja, kaasuliesi ja -pulloja, grillikota, retkikeittimiä, hyvin säilyvää ruokaa, tulisijoja, polttopuita, makuupusseja, huopia, polttoainetta, paristoja ja ensiapuvälineitä.
Kaksivuotisessa Kylävara-hankeessa luodaan Aunolan mukaan konsepti, jonka turvin kunnat ja kyläläiset voivat viedä varautumiskeskussuunnitelmiaan eteenpäin. Hankkeessa luodaan myös koulutuskokonaisuus, jonka suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa Pohjois-Pohjanmaan kylät ry.
Kylävara-hanketta vetää projektipäällikkö Ritva Pihlaja, ja se on Euroopan unionin osarahoittama.
