Heinäkuun puhutuimpia aiheita on ollut perussuomalaisista alkanut rasismikohu. On tärkeää päästä keskustelemaan myös politiikan sisällöistä, sillä Suomi on monien ongelmien edessä. Tekoja tarvitaan muun muassa alhaisen syntyvyyden, maatalouden kriisin ja velkaantumisen ratkaisemiseksi.
Tervetullutta ja tärkeää on myös keskustelu rasismista. Monet perussuomalaiset ovat karkeasti leimanneet koko keskustelun ”vihervasemmiston ulinaksi”. Tästä ei missään tapauksessa ole kyse. Rasismikohuun ovat ottaneet kantaa niin presidentti Niinistö kuin suuryritysten toimitusjohtajat Konetta ja Nokiaa myöten.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra taas pyysi rasistisia kirjoituksiaan anteeksi, mikä on arvostettavaa. Kun anteeksi pyydetään, anteeksi myös annetaan. Samaan aikaan hänen puoluetoverinsa ovat vähätelleet asiaa.
Puhemies Halla-aho jopa leimasi asiasta puhuneiden olevan ”psykoosin kaltaisessa tilassa”. Tällainen kommentointi puhemieheltä on ennen kuulumatonta tilanteessa, jossa jopa tasavallan presidentti oli joutunut ottamaan asiaan kantaa.
Lähimmäisten ihmisarvon kyseenalaistaviin teksteihin ja kuviin ei pidä suhtautua vähätellen. Kyse on erittäin tärkeästä asiasta: ihmiskäsityksestä. Käsityksemme ihmisestä ja ihmisarvosta ohjaa toimintaamme. Siksi ei ole yhdentekevää, miten näihin asioihin suhtaudumme. Suomen tulee olla maa, jossa jokaisen ihmisen arvo ja ainutlaatuisuus tunnustetaan.
Keskusta on Santeri Alkion (1862-1930) ajoista alkaen korostanut ihmisyyden ja ihmisarvon merkitystä. Alkion ihmiskäsitys pohjasi kristilliseen etiikkaan, jonka ytimenä on käsitys jokaisen ihmisen yhtäläisestä arvosta, tärkeydestä ja ainutlaatuisuudesta. Jokaiselle on taattava hyvän elämän edellytykset.
Alkio tiivisti maalaisliitto-keskustan politiikan ihmiskäsityksen seuraavasti: ”Ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi.”
Viime aikojen keskusteluissa on tullut jälleen selkeästi esiin perussuomalaisten ja keskustan isot erot. Eroja on muun muassa ihmiskäsityksessä. Jos perusta murenee, murenee kaikki. Maahanmuuton ongelmista pitää puhua, mutta se tulee tehdä jokaisen ihmisarvoa kunnioittaen.
Samaan aikaan perussuomalaiset ovat ivanneet, tarvitaanko keskustaa enää, kun he ovat pitäneet joitain samoja teemoja esillä. Kyllä tarvitaan.
Erittäin ajankohtainen asia onkin, miten oikeistohallitus pystyy ajamaan maatalouden, maaseudun ja köyhän asiaa. Hallitusohjelma näyttää kokoomuksen sanelemalta.
Perussuomalaiset ovat saaneet ohjelmaan joitakin maahanmuuton kiristyksiä. Mutta millä hinnalla? Pelkona on palveluiden karkaaminen yhä kauemmas ja heikoimmassa asemassa olevien tilanteen huononeminen.
On epäoikeudenmukaista, että samaan aikaan, kun kevennetään varakkaimpien verotusta, leikataan maataloudesta, lapsiperheiltä, vammaisilta ja opiskelijoilta sekä kiristetään lääkkeiden verotusta.
Autoilevan Suomen kannalta ikävää on, että perussuomalaisten lupaamaa polttoaineiden hinnanalennusta ei tule ja että eniten autoa tarvitsevia kuritetaan korottamalla matkakuluvähennyksen omavastuuosuutta. Samaan aikaan yksityisteiden valtionavustuksia leikataan. Viime kaudella matkakuluvähennystä korotettiin ja yksityisteitä laitettiin kuntoon. Nyt suunta näyttää kääntyvän.
Päätöksenteon tulee olla oikeudenmukaista ja koko Suomen huomioivaa. Tämän eteen keskusta tulee tekemään töitä myös tulevaisuudessa.
Pekka Aittakumpu
Kirjoittaja on oululainen kansanedustaja (kesk.)