Palasin hiljan muistolaatikoideni pariin opiskelutehtävän innoittamana. Löysin kirjeitä, nuotteja, kuvia, päiväkirjatekstejä, kummilusikan, oppimistehtäviä, lehtileikkeitä, kasetin, runoja, kasvion ja konserttiohjelmia. Samalla piirtyi esiin matkani muusikoksi ja kirkkomuusikoksi.
Viisitoista vuotta sitten pohdin opiskelijan puheenvuorossani Helsingissä: ”Miksi opiskelen kanttoriksi, kirkon virkaan? Haaveilenko Widorin urkusinfoniasta vai hartaushetkestä vanhainkodilla? Haluanko istua koneen ääressä budjettia laatimassa vai haluanko leikkiä lapsikuorolaisten kanssa höyryjunaa ja haistella hyvän tuoksuista kukkaa? Virittelenkö Krummhornia vai annanko papille palautetta hienosta saarnasta?
Olenko muusikko vai hengellisen työn tekijä? Jos vaihdan kysymyksiini ”vai” sanan paikalle ”ja” sanan, taidan saada jonkinlaisen kuvan tulevasta työstäni.