Mei­je­ril­lä oli jopa sikala ja saha

Osuusmeijerillä oli oma myymälä Oulun kauppahallissa.

Liminkalaisen Yrjö Halmesmäen työura on mielenkiintoinen. Lapualaismaanviljelijän poika lähti 22-vuotiaana Kokemäelle meijerikouluun.

– Meitä oli kymmenen sisarusta. Muualta piti lähteä elantoa hakemaan.

50-luvulla meijereitä nousi lähes joka kylään, ja ammattitaitoisista meijeristeistä ja meijeriköistä oli kova pula. Alaan perehtyminen oli pitkälle työssä oppimista:

– Lapuan meijerin isännöitsijä sanoi minulle, että alahan harjoitella näitä hommia. Harjoittelua kesti 2,5 vuotta ja koulua vuoden.

Halmesmäki valmistui juustoihin erikoistuneeksi meijeristiksi vuonna 1958. Meijeriväen liitto osoitti vastavamistuneelle ensimmäisen työpaikan Lähtelän Osuusmeijeristä Ilmajoella. Siellä hän ei ehtinyt olla pitkään:

– Rovaniemen Valion johtaja soitti Ilmajoelle, että olisiko teillä siellä sellaista miestä, joka olisi koulut käynyt. Sallan Kursussa sijaitsevaan meijeriin tarvittaisiin ylimeijeristiä.

Halmesmäki ei ensi soitolla luvannut lähteä Sallaan, koska hänellä oli jo työpaikka ja morsiankin. Johtaja soitti toisen kerran ja lupasi olla Rovaniemellä junaa vastassa.

Pian Halmesmäki istuikin junassa ja johtaja ajoi hänet yötä vasten vielä Sallaan. Seuraavana päivänä oli ensimmäinen työpäivä.

Ylimeijeristinä Limingan Osuusmeijerillä toimineella Yrjö Halmesmäellä on kaappi täynnä palkintoja paitsi urheilusaavutuksistaan, myös meijeristintaidoistaan.

Kuva: Heli Rintala

– Kursu sijaitsee noin 40 kilomerin päässä Sallasta Kemijärventien varressa. Kursussa oli uusi Valion meijeri, jossa tehtiin voita ja juustoa. Ammattihenkilöitä siellä oli vain pari kolme, ja lisää tarvittiin. Minua kysyttiin myös siksi, että Kursussa valmistettiin gouda-juustoa.

Halmesmäki muistaa nauraen ihmetelleensä monia asioita Itä-Lapissa. Lehmät eivät laiduntaneet niityillä vaan metsissä, jossa ne myös lypsettiin. Maitoa kuljetettiin Sallaan Neuvostoliiton rajalta asti. Pitkien välimatkojen takia maito tai kerma oli usein ehtinyt hapantua ennen kuin se ehti meijeriin. Joskus separaattorit tukkeutuivat liian paksuksi äsähtäneestä maidosta.

Entinen ylimeijeristi puistelee päätään. Vaikka hygieniaolot eivät noihin aikoihin olleet parhaat mahdolliset, Halmesmäen voi arvoitiin aina ensiluokkaiseksi.

Venäläisiä varten Kursussa valmistettiin tavallista suurempia gouda-juustokiekkoja. Pienempi painoi 90 kiloa ja suurempi 140 kiloa. Ylimeijeristin tehtävä oli pestä juustokiekot joka toinen päivä sylissään.

Halmesmäki ehti olla Kursussa yli kolme vuotta, kun taas tuli soitto Rovaniemen Osuusmeijerin johtajalta. Hän ehdotti hyväksi havaisemalleen miehelle Sodankylän Osuusmeijerin isännöitsijän paikkaa.

Halmesmäki oli ehtinyt Sallassa asuessaan jo avioitua Eeva-morsiamensa kanssa, ja kaksi poikaakin oli kasvamassa.

– On sitä ainakin katsottava, millaisesta työpaikasta on kyse, tuoreehko isä tuumi.

Sodankylässä Halmesmäki viipyi kolme vuotta, ja kolmaskin poika ehti syntyä.

– Sitten avautui paikka Limingan Osuusmeijerin ylimeijeristinä, ja minä onneton hain sitä. Halusimme lähemmäs Etelä-Pohjanmaata. Lakeuden miehet tulivat oikein junalla Sodankylään katsomaan, mikä mies minä olen. He kyselivät tarkkaan tekemisistäni ja olivat Rovaniemellä hotellissa yötä. Kolmen päivän päästä minulle soitettiin, että olin valittu tehtävään.

Halmesmäen viisihenkinen perhe muutti Liminkaan heinäkuussa 1966. Meijeri oli monella mittarilla mitattuna mahtavampi kuin yksikään aiempi: työntekijöitä oli 60-70 henkeä, ja meijerillä oli oma sikala, mylly ja saha. Jussilan talossa toimi meijerin elokuvateatteri, ja työntekijöille tarjottiin asunnot.

Halmesmäet asuivat pitkään Limingan Osuusmeijerin työsuhdeasunnossa Vinkkelissä. Rakennus sijaitsi meijerin viereisellä tontilla, johon nousee kohta kerrostalo.

Limingassa valmistettiin edamjuustoa, voita ja piimää ja myöhemmin myös jogurtteja. Meijerillä oli omat autonkuljettajat, jotka kuljettivat maitoa kolmella autolla Siikajokea, Revonlahtea ja Tyrnävää myöten.

– Minun tehtäväni oli organisoida kuljetukset ja vastata myynnistä. Tuurasin myös isännöitsijää ja juustomestaria, kun he olivat lomilla.

Limingan Osuusmeijerillä oli noihin aikoihin Oulun kauppahallissa oma myyntipiste. Etenkin Limingan omaan juureen tehty pitkä piimä oli monen suosikki.

– Kesälomalaiset saattoivat tilata pitkää piimää etukäteen Kasitien huoltoasemalle, josta sitten ne tilauksensa hakivat.

Halmesmäki sanoo, että Limingassa oli helppo olla. Oli viljavat pellot ja hyvin lypsävät lehmät. Osuusmeijeri oli Limingan kunnan suurin työllistäjä aikana, jolloin asukkaita oli noin 3 000.

Toisinaan meijeri järjesti työntekijöilleen ja heidän perheilleen hupia. Erään kerran työntekijät kuljetettiin Jäälinjärven rannalle. Siellä lapset saivat uida ja leikkiä, ja työnantaja tarjosi väelleen myös ruuat. Yhteisille marjastusmatkoille kuljetettiin kuorma-auton lavalla.

Mutta ajat muuttuivat. Maitoa kuljettavat traktorit vaihtuivat autoihin ja maitotonkat tilatankkeihin. Nykyisen kirjaston paikalla ollut sikala piti lopettaa vuonna 1971, koska haju alkoi haitata asukkaita.

– Meijerin lapsia se ei haitannut; meidänkin lapset lähtivät joskus sikalan ulkotarhan viereen piknikille ja ratsastivat isoimmilla sioilla, Halmesmäki nauraa.

Elokuvateatterin toiminta loppui vuonna 1961. Mylly laittoi pillit pussiin vuonna 1966. Meijerin vieressä olleen sahan toiminta päättyi lopullisesti tulipaloon vuonna 1994.

Osuusmeijeri möi liki 2 000 hehtaarin metsänsä velkojensa maksamiseksi 2000-luvun taitteessa.

– Työskentelin Limingan Osuusmeijerillä 28 vuotta neljän isännöitsijän aikana, ja kyllä sieltä leivän sain. Nyt on hyvä olla, Halmesmäki tuumaa.

Hevoset toivat maidon meijeriin.