Marjo ajoi hel­le­päi­vä­nä reilut 700 ki­lo­met­riä rä­sy­ma­ton takia – "­Kel­tai­set, pu­nai­set, vaa­lean­pu­nai­set raidat ker­to­vat ilosta, läm­mös­tä ja ih­mi­sis­tä ym­pä­ril­lä­ni"

Syksy on jo pitkällä, mutta kuinka ihanaa onkaan nyt kävellä lehtien peittämillä poluilla.

Samalla tunnen myös haikeutta taakse jäävästä kesästä ja syksystä. Emme kuitenkaan voi pysähtyä yhteen hetkeen vaan nautimme tästä hetkestä ja kuljemme eteenpäin. Taakse jäävän painamme muistoihimme.