Kolumni

"Kun­tien ja hy­vin­voin­ti­alueen yh­teis­työs­sä on var­mis­tet­ta­va myös se, että so­te-jär­jes­tö­jen avus­ta­mi­ses­ta otetaan koppi ja yh­teis­työ pelaa kaik­kiin suun­tiin"

-
Kuva: Jarmo Kontiainen
Eduskunnasta

Uudet aluevaltuustot valitaan tällä viikolla. Valtuustoilla on heti edessään paljon tärkeitä päätöksiä liittyen esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden sisältöön, palveluiden maantieteelliseen sijaintiin, henkilöstöpolitiikkaan, asiakasmaksuihin ja siihen, kuka palvelut tuottaa. Näissä vaaleissa on pelissä isoja ja elintärkeitä asioista. Aluevaltuutetut tulevat päättämään muun muassa terveys- ja mielenterveys- sekä suunterveyden palveluista, pelastuspalveluista, vanhus- ja vammaispalveluista, sosiaalipalveluista sekä neuvoloista ja lastensuojelusta.

Jotta sote-uudistuksen tavoitteet ihmisten välisten terveyserojen kaventamisesta, oikea-aikaisista ja saumattomista hoito- ja palvelupoluista, perustason palveluiden vahvistamisesta sekä kustannustehokkaasta kokonaisjärjestelmästä voisivat toteutua, täytyy asioita ajatella ja tehdä uudella tavalla. Uudistuksessa ei ole kyse vain hallinnon uudistamisesta, vaan ennen kaikkea toimintatapojen uudistamisesta ja palveluiden kehittämisestä. Tähän ohjaa myös hallituksen valmistelema hoitotakuun uudistus. Hoitotakuun myötä terveyskeskuksesta pitää jatkossa saada apua seitsemässä päivässä nykyisen kolmen kuukauden sijaan.

Uudistuksiin sisältyy aina huolia, mutta myös mahdollisuuksia. Toivon, että Pohjois-Pohjanmaalla uudistus nähdään ja hyödynnetään mahdollisuutena palveluiden aitoon kehittämiseen alueen ihmisten parhaaksi.

Uudistuksen onnistuminen edellyttää myös asennemuutosta. On päästävä yli perustason ja erikoistason palveluiden tiukasta erittelystä ja siiloutuneesta toimintatavasta. Ihminen on kohdattava kokonaisuutena ja autettava häntä oikea-aikaisesti ja moniammatillisesti. Vaikka lähipalveluita ei saa unohtaa, on päättäjien kyettävä irtautumaan kuntapohjaisesta ajattelusta. Aluevaltuustossa ei edusteta kuntia vaan kaikkia maakunnan asukkaita.

Siiloja on pyrittävä välttämään myös hyvinvointialueiden ja kuntien välisessä yhteistyössä. Vaikka vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä siirtyy kunnilta hyvinvointialueille, jää kunnille edelleen tärkeä terveyden edistämisen tehtävä. Kunnat voivat edistää terveyttä muun muassa tukemalla liikuntaharrastuksia ja ihmisten sosiaalisia kontakteja sekä panostamalla kulttuuriin ja sivistykseen. Kuntien ja hyvinvointialueen yhteistyössä on varmistettava myös se, että sote-järjestöjen avustamisesta otetaan koppi ja yhteistyö pelaa kaikkiin suuntiin.

Terveyden edistämisen lisäksi hyvinvointialueilla ja kunnilla on tulevaisuudessa merkittävä rajapinta työllisyyden hoidossa. Terveysongelmat ovat merkittävä työllistymisen este, joten yhteistyötä todella tarvitaan. Varsinkin, kun kuntien rooli työllisyyden edistämisessä on kasvamassa. On pidettävä huolta siitä, että työttömät löytävät tiensä terveystarkastusten piiriin ja tarkoituksenmukaiset kuntoutuspalvelut järjestyvät. Työllisyyden ja sote-palveluiden rajapinta on yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä, joten toimivat suhteet ja rakenteet kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyölle on luotava tälläkin sektorilla.

Lopuksi muutama sana byrokratiasta. Moni on kysynyt, että miksi nyt luodaan uusi hallinnon taso, joka kasvattaa byrokratiaa. Heille olen vastannut, että uudistus päinvastoin purkaa byrokratiaa! Uusi hyvinvointialue korvaa nykyiset kuntien rakenteet, kuntayhtymät ja niiden hallinnot niin sairaanhoitopiireissä, pelastustoimessa kuin perusterveydenhuollossakin. Samalla siirrytään välillisestä demokratiasta suoraan demokratiaan, kun aluevaltuutetut valitaan suorilla vaaleilla valtuustoihin.

Hanna Sarkkinen

Kirjoittaja on Vasemmistoliiton oululainen sosiaali- ja terveysministeri.