Kolumni

Kuka päättää sinun so­te-pal­ve­luis­ta­si? "Tällä het­kel­lä suo­ma­lais­ten köyhän ja rikkaan miehen elin­ajan­en­nus­tees­sa on yli 10 vuoden ero", toteaa kan­san­edus­ta­ja Katja Hän­ni­nen

-
Kuva: Vesa Joensuu
Eduskunnasta

Kuluvan vaalikauden suurin uudistus, sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus, hyväksyttiin eduskunnassa kesäkuussa. Hyvinvointialueiden valmistelu on jo hyvässä vauhdissa. Ensimmäinen katukuvassa näkyvä vihje tulevasta muutoksesta ovat tammikuussa järjestettävät sote- eli aluevaalit.

Sote-uudistuksen myötä kuntien tai kuntayhtymien vastuulla olleet sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakunnallisten hyvinvointialueiden vastuulle. Keskeisessä roolissa tulevat olemaan tulevaisuuden sote-keskukset, joissa sekä sosiaali- että terveydenhuollon palvelut löytyvät saman katon alta. Tarkoituksena on, että yhteistyö sosiaalihuollon ja terveyspalveluiden välillä on jatkossa nykyistä sujuvampaa ja ihmistä hoidetaan kokonaisuutena.

Tällä hetkellä suomalaisten köyhän ja rikkaan miehen elinajanennusteessa on yli 10 vuoden ero. Lapsiperheköyhyys on syventynyt korona-aikana. Pienituloiset eläkeläiset puolittavat edelleen lääkkeitään. Odotusaika lääkärille on hyvin erimittainen eri kunnissa. Koulupsykologien ja sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärä on hyvin kirjava ja luo epätasa-arvoisuutta palveluiden saatavuuteen. Vain pieni osa kunnista selviytyy enää sote-palveluista itsenäisesti, kaikki muut ovat jo hakeutuneet erilaisiin sote-kuntayhtymiin.

Sote-uudistuksen tavoitteena on, että terveyserot tasoittuvat ja palveluja saa yhdenvertaisesti koko maassa. Nyt panostetaan ennaltaehkäiseviin peruspalveluihin. On oikeudenmukaista, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevan tilanne on mahdollisimman hyvä.

"Jotta laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut voidaan taata kaikille niitä tarvitseville, on sote-alan työvoimapula ratkaistava."

Moni ajankohtainen lakiuudistus nivoutuu sote-uudistukseen. Yksi keskeisimmistä on hoitotakuu, jonka toteutuessa jokaisella on oikeus päästä kiireettömään hoitoon viikon kuluessa yhteydenotosta sote-keskukseen. Vanhusten palveluasumisen henkilöstömitoitus on jo säädetty ja asiakasmaksulain nojalla terveydenhuollon maksuttomuus on lisääntynyt ja maksukatot laajentuneet. Hallituksen esitys lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asiakasmitoituksesta on eduskunnan käsiteltävänä ja esitystä kotihoidon kehittämisestä odotamme tämän syksyn aikana.  Myös koulupsykologeille ja kuraattoreille tulee sitova mitoitus.

Ensi tammikuussa siis valitaan päättäjät hyvinvointialueiden valtuustoihin. Aluevaltuustot päättävät jatkossa esimerkiksi, onko jokaisessa kunnassa oma sosiaali- ja terveysasema, millaiset resurssit perhepalveluilla, neuvoloilla ja lastensuojelulla on tai miten mielenterveyspalvelut ja vanhushoiva on järjestetty. Myös omaishoitajien tekemän arvokkaan työn tukeminen ja heidän jaksamisestaan huolehtiminen kuuluvat aluevaltuustojen päätösvaltaan.

Hyvinvointialueet toimivat jatkossa myös sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden työnantajana. Jotta laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut voidaan taata kaikille niitä tarvitseville, on sote-alan työvoimapula ratkaistava. Onkin hyvä, että hallitus on kohdistanut lisämäärärahoja lähihoitajakoulutukseen ja antanut Oulun yliopistolle mahdollisuuden kouluttaa psykologeja.

Koulutusmäärien nostaminen ei kuitenkaan auta, jos koulutetut ammattilaiset pakenevat alalta. Sote-alan vetovoimaa tulee vahvistaa ja siinä työssä aluevaltuustot ovat ratkaisevassa roolissa. Ne tekevät päätöksiä työntekijöiden työoloista, palkoista ja muista työssäjaksamiseen ja työhyvinvointiin liittyvistä asioista. Sote-alan houkuttelevuus ja arvostus ovat kohtalon kysymyksiä koko suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Sote-alan työvoimakriisin ratkaiseminen on mielestäni näiden vaalien tärkeimpiä kysymyksiä.

Käytä siis äänioikeuttasi tammikuussa! Sillä on väliä, kuka päättää sinun sosiaali- ja terveyspalveluistasi.

Katja Hänninen

Kirjoittaja on Vasemmistoliiton kansanedustaja Raahesta.