Harrastan aktiivista ulkoilua, päivittäin. Se tarkoittaa toisten liikenteessä liikkujien seassa puikkelehtimista, ennakoimista ja väistelyä.
Omintakeinen eteneminen liittyy ulkoilukaveriini. Kaveri on iso, karvainen ja korkeasta koulutustasosta huolimatta käytökseltään ennalta arvattavan arvaamaton. Ei, ei puoliso vaan koira.
Kiitos kaikille pyöräilijöille jotka takaapäin lähestyessään varoittavat koiran ulkoiluttajaa kilisyttämällä kelloa tai huutamalla ”varo”. Yritän kävellä taakse vilkuillen ja korvat hörössä, silti on ollut muutama yllättävä kohtaaminen joissa pyöräilijän valppaus on pelastanut tilanteen.
Noiden hetkien jälkeen olen miettinyt mitä mahtaa liikkua niiden pyöräilijöiden korvien välissä jotka pyrähtävät ohi varoittamatta, kylkeä hipoen. Onko järki on jäänyt kotiin kypärän viereen?
Pyöräilen itsekin, ja Kaveri on tietysti mukana jos sää sen sallii. Kaveri ei ymmärrä liikennesääntöjä, ainoastaan muutaman sanan: mennään, vasen, oikea, odota ja seis. Rajoittuneen ymmärryksen vuoksi se juoksee fillarin ruuvatussa kuljettimessa jonka pitäisi teoriassa estää riemuretken riistäytymisen hallinnasta.
Turvavehkeistä huolimatta olen pari kertaa päätynyt ylösalaisin pottupeltoon. Ruhjeita paikkaillessa olen miettinyt mitä mahtaa liikkua niiden tankosankareiden lippiksen alla jotka mankeloivat kylillä koiran hihna tiukasti fillarin ohjaustangossa?
Näyttää suorastaan hullun huolettomalta menolta.
Entäs omassa virtuaalitodellisuudessaan keskikaistaa molemmin puolin kuupoilevat jalankulkijat? On rennompaa kuunnella musiikkia tai äänikirjaa kuin selän takana kilikelloa rämpyttävää pyöräilijää. Rennoimmat kulkevat itse vasenta laitaa ja koira oikeaa. Takaa juokseva saa vapaasti loikata hihnan yli, sen kun hyppää. Hyppää vielä korkeammalle, kun koiran hampaat hipovat lahjetta.
Äänikirjoja kuuntelevia kuuroja vaarallisempia ovat puhelinta tuijottavat sokeat, mutta kaikista vaarallisimpia ovat teini-ikäiset monilahjakkuudet. He osaavat tehdä fillarin satulassa monta jännää asiaa yhtä aikaa; esimerkiksi selata puhelimesta somea samalla siihen aktiivisesti osallistuen, tietysti rattoisaa taustamusiikkia kuunnellen. Pyörä kulkee kuin itsestään.
Ei niin holtitonta menoa, etteikö sekaan mahtuisi myös roppakaupalla vastuullisuutta. Kuluneen kesän positiivinen ilmiö on ollut kohteliaat autoilijat. Liekö tyrnäväläinen erikoisuus samoin kuin ammattitaitoiset traktorikuskit. Hiljennettään ja odotetaan turvallista ohitusta. Erityismaininnan ansaitsevat pari iloisesti hymyilevää ja vilkuttavaa traktorikuskia, Keskikyläntiellä tuntui kuin vastatuuli olisi muuttunut myötätuuleksi.
Myötätuulta, kiitoksia ja kauniita syysilmoja kaikille liikenteessä toiset huomioon ottaville. Kaikkien onneksi ja yhteiseksi turvaksi he ovat selvä enemmistö.