Repaleinen lumen paita
hiutuu kevään paisteeseen,
Levänneenä kedon silmä
avaa ripsen rauenneen.
Viherpuuteri nyt peittää
hipiänsä kalvenneen,
ja järven sinisilmä
pyyhkii jäiset kyyneleet.
Silmu lehdeksi lehahtaa,
kukka kultainen terän saa,
lintujen laulua tulvillaan
on avaruus ja maa.
Tuoksut tuoreet tajuntaani
tunkee huumaten,
ja vyöryvänä valo valtaa
hetket pimeyden.
Toini Korkeamäki