Lukijalta
Kolumni

Kem­pe­leen Tuomas toivoo: Yk­sin­ker­tai­suut­ta työl­li­syy­den­hoi­toon

Kempele

-

Vuodesta 2020 muodostui työmarkkinoilla vuoristoratamainen. Vuosia jatkunut positiivinen kehitys työllisyysrintamalla katkesi maalis-huhtikuussa koronan iskiessä voimalla Eurooppaan ja Suomeenkin. Lukuisten yritysten tilauskirjat tyhjenivät ja näkymät sumenivat kuin taikasauvan iskusta.

Seuraukset ulottuivat laajalle ja olivat karun konkreettiset: lomautettujen ja irtisanottujen määrä ampaisi hurjaan nousuun. Oulun seudullakin työttömien työnhakijoiden joukko kasvoi maaliskuun vajaasta 16 000:sta huhtikuussa reiluun 21 000:een. Muutos oli dramaattinen Kempeleessäkin. Maaliskuussa 2020 työttömiä oli 847, mutta huhtikuussa jo reilut 1200. Alkushokki oli raju, mutta se alkoi tasaantua kesän aikana. Loppuvuotta kohden työllisyystilanne parani jo selvästi.

Toimivat työmarkkinat ja korkea työllisyysaste ovat hyvinvointiyhteiskunnan toimivuuden ja kantokyvyn peruselementtejä. Koronaepidemia järkytti tätä tasapainoa, mutta isossa kuvassa huoli on syvemmällä työllisyyden, työttömyyden ja yhteiskunnan rakenteissa. Suomi ikääntyy vauhdilla ja työmarkkinoilta poistuu väkeä huomattavasti enemmän kuin tilalle tulee uusia. Henkilöstön saatavuusongelmat ja osaajapula ovat arkipäivää jo lukuisilla toimialoilla.

Tilanne on kehittymässä kestämättömäksi, ja sen lääkitsemiseen tarvitaan nopeasti uusia rohkeita, luovia ja vaikuttavia ratkaisuja. Entiset eväät eivät vain enää riitä, ne on syöty.

Orastava työvoimapula ja rakenteelliset haasteet ovat olleet jo pitkään tiedossa. Myös ratkaisuja on tehty ja haettu laajalla rintamalla. Yhtenä uusimmista nostettakoon esiin maaliskuun alussa käynnistyvä kokeilu, jonka tavoitteena on vahvistaa kuntien roolia työllisyyspalvelujen järjestäjänä.

Oulun seutu on mukana alkavassa kokeilussa. Alueen kunnat vastaavat jatkossa työnhakijoiden palveluprosessista ja työllisyyttä edistävien palvelujen tarjoamisesta. Tavoitteena on parantaa erityisesti pidempään työttömänä olleiden ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien pääsyä työmarkkinoille.

Käynnistyvän työllisyyden kuntakokeilun ajatus on hyvä. Vaikuttavuutta haetaan selkeyttämällä toimintatapoja ja tavoittelemalla ”yhden luukun periaatetta” yhteensovittamalla valtion ja kuntien resursseja, osaamista ja palveluja.

Kokeilussa kehitetään työnhakijoille tarjottavia työllistymistä tukevia palveluja ja palvelumalleja, joiden avulla voidaan nykyistä paremmin tunnistaa ja ratkaista asiakkaiden yksilölliset palvelutarpeet, työllistymisen esteet sekä osaamisen kehittämistarpeet. Tämä on tärkeää siksi, että käytännössä useinkaan ei riitä, että tarjotaan pelkästään työllistymistä edistäviä palveluja, vaan rinnalle tarvitaan esimerkiksi sosiaali- tai terveyspalveluja, jotta työllistymismahdollisuudet nopeutuvat. Kunnilla on laajan toimialansa nojalla vahvat edellytykset järjestää ja tuottaa poikkihallinnollisia palvelukokonaisuuksia, joissa työllisyyspalvelut sovitetaan yhteen muiden tarvittavien palvelujen kanssa.

Kuntien roolin vahvistaminen työllisyydenhoidossa on tervetullutta ja luontevaa. Jokainen työtön on jonkin kunnan asukas kaikkine palvelutarpeineen, ja myös työnantajat toimivat kunnissa.

Nykyinen toimintamalli, jossa työtön työnhakija ja työnantajat seilaavat samalla asialla kuntien ja valtion palveluluukuilla, ei aina täytä tarkoituksenmukaisuuden vaadetta. Yhteistyö ja tiedonkulku eri viranomaistoimijoiden kesken ei ole saumatonta, varsinkaan kun käytössä ei ole edes yhteistä asiakastietojärjestelmää. Nykyisen toimintamallin monipolvisuus ja vastuiden hajanaisuus tuovat väistämättä tehottomuutta, joka ei palvele ketään.

Yksi alkavan kuntakokeilun teemoista voisikin olla yksinkertaisuus. Se on yllättävän rohkeaa, tehokasta ja usein kaunistakin. Voisiko se toimia työllisyydenhoidossakin? Ainakin sitä kannattaa kokeilla.

Tuomas LohiKirjoittaja on FT ja Kempeleen kunnanjohtaja.