Olen viime aikoina huomannut useampaan otteeseen pysähtyväni miettimään kateutta. Kateus-sana on hiipinyt omaan mieleen arjessa ja myös toisten esiintuomana. Mitä tuo sana oikeastaan tarkoittaa?
Kun etsii selitystä sanalle kateus, netin syövereistä nousee eteen selitys epämiellyttävästä olosta, joka voi ilmetä inhona, panetteluna ja vastoinkäymisistä iloitsemisena. Sen mukaan kateellinen ihminen ahdistuu muiden menestyksestä ja saattaa vaipua itsesääliin.
Käytin itse viimeksi kateus-sanaa, kun ilmaisin läheiselleni harmituksen pelloiltamme puuttuvasta lumesta ja siitä, että hänen pelloillaan sitä oli: ”Olen kateellinen, että siellä on lunta ja pääset hiihtämään.”
Heti sanottuani mietin, että mitä muuta sanaa voisin käyttää? Oikeastaan sisimmässäni iloitsin hänen puolestaan, en ollut pahoillani, että hänellä meni asian suhteen hyvin, vaan harmittelin vain omaa osaani. En halunnut sanomisellani viedä häneltä mitään, vaan oikeastaan halusin korostaa olevani onnellinen hänelle suodusta ilosta. Olin kiitollinen toisen onnesta. En kuitenkaan osannut ilmaista asiaani toisin.
Kateus on tunteena arveluttava ja sitä pidetään yleensä huonona asiana. Kateudesta ei yleensä puhuta ääneen, vaan se kietoutuu usein sanojen viidakkoon ja aiheuttaa kanssa keskustelijoissa ehkä mietintää siitä, miksi toinen reagoi asioihin negatiivisesti tai vähätellen.
Kaikki me ihmiset taidamme kuitenkin joskus olla kateellisia. Se miten suhtaudumme omiin kateellisuuden tunteisiin, vaikuttaa varmasti elämäämme. Jos annan epämiellyttävän olon purkautua kerta toisensa jälkeen toisen ihmisen vähättelynä ja haukkumisena, ei se edistä omaa hyvinvointianikaan.
Kateuteen liittyy itselläni ainakin usein huono omatunto. Parjaan itseäni kateellisista ajatuksista ja koitan miettiä, miksi ajattelin tuossa tilanteessa noin. Olisinko voinut lähestyä asiaa eri lailla? Saisinko kateellisuudesta jotenkin polttoainetta hyvän eteenpäin viemiseen?
Kateuden vastavoimana nähdään usein kiitollisuus. Kiitollisuus kumpuaa mielestäni siitä, kun pysähtyy kateudentunteen äärelle ja löytääkin sen avulla jotakin hyvää. Kadehdittava asia voi olla sellainen mitä oikeasti itse kaipaa elämäänsä.
Se pistää ajatuksen liikkeelle. Voisinko tehdä jotain, jotta voisin saavuttaa itselleni tuon kadehtimani asian ja tyytyväisen olon? Kun uskoo itseensä ja omiin kykyihinsä, kasvaa itsetunto ja itseluottamus. Näiden avulla pääsemme paremmin perille omissa tavoitteissa kuin sillä, että emme rakasta itseämme sellaisena kuin olemme.
Kadehtimalla toisen onnea, emme saa omaan hyvinvointiimme mitään. Olemalla kiitollisia oman elämämme pienistäkin hyvistä asioista, jaksamme paremmin tavoitella myös isompia unelmia.