Terveys: Jopa kol­man­nes muis­ti­sai­rauk­sis­ta olisi eh­käis­tä­vis­sä viiden sormen oh­jeel­la

Koulut: Luo­to-ryh­mäs­sä saa opis­kel­la omaan tahtiin – "Täällä ei tar­vit­se pelätä mi­tään", Riina kehuu

Mainos: Talvitarjouksena Rantalakeus Digi tai myös painettu lehti, katso tarjoukset tästä

Irma Ku­piai­sel­la riitti em­pa­tiaa, sym­pa­tiaa ja ilon­pi­sa­roi­ta ih­mi­sil­le jaet­ta­vak­si

-
Muistokirjoitus

Runoilija Irma Kupiainen (s.27.3.1931) menehtyi vaikeaan sairauteen 29.1.2024 Lumijoella.

Irma syntyi ja asui Tyrnävällä. Keskikoulun hän kävi Oulun Yhteislukiossa ja valmistui Oulun kauppaopistosta. Kauppiaan tyttärenä hän työskenteli useita vuosia isänsä kaupassa, Tyrnävän Osuuskaupan ja Oulun Sokoksen konttoreissa. Isä oli kotoisin Vienan Karjasta ja karjalaisuus näkyikin Irmassa vahvana positiivisuutena ja voimavarana.

Erottuaan avioliitosta elämä koetteli Irmaa. Hän menetti kolmesta lapsestaan toisen poikansa ja muutaman kuukauden kuluttua myös psyykkisesti sairastuneen tyttärensä. Suru oli suuri, mutta tyttären sairaus kannusti nousemaan, suuntaamaan katseen mielenterveystyöhön. Irma oli yksi niistä tärkeistä ihmisistä, jotka perustivat Oulun alueelle mielenterveystyön omaisyhdistyksen.

Kirjoittamisesta tuli Irmalle lopulta keino selviytyä. Muhoksen kirjoittajapiiri oli hänelle tärkeä kohtaamispaikka ja hän kävi myös kirjoittajaseminaareissa. Hän kirjoitti runoja elämästään, kuolemasta, pettymyksistään. Jossain vaiheessa runojen sanoma muuttui: tuli iloa ja valoa, uskoa elämän jatkumiseen, eheytymistä.

Irma on julkaissut kolme runokirjaa, joiden kansikuvitukset ovat Irman taiteellisesti lahjakkaan pojan Otso Kupiaisen. Irman runoja on julkaistu myös monissa antologioissa ja lehdissä ja niitä on palkittu myös runokilpailuissa.

Hieman alle 70-vuotiaana Irman yksi unelma toteutui. Hän osti pienen mökin. Mökistä tulikin hänelle rakas paikka, jossa hän vietti kesän kauneimman ajan kirjoitellen, kukkiaan hoivaten ja kasvattaen.

Aamun hiljaisessa valossa
sydän keventyneenä
askeleesi muuttuvat
ruusunnupuiksi.
Sylisi täyttyy timanteista
sirpaleittesi viisaudesta.
(Irman runokirjasta Kukat ovat kyyneleitä)

Elämässään paljon kokeneena Irmalla riitti empatiaa, sympatiaa ja ilonpisaroita ihmisille jaettavaksi. Hän oli avarakatseinen, elämään myönteisesti suhtautuva ihminen.

Tuula KiiraIrma Kupiaisen ystävä