Kolumni
Tilaajille

Heli on suurten ky­sy­mys­ten äärellä miet­ties­sään suh­tau­tu­mis­ta Kor­va­tun­tu­rin isän­tään: "Minua oli aina ih­me­tyt­tä­nyt se, miksi isä lähtee juuri ennen jou­lu­pu­kin tu­le­mis­ta kat­so­maan, joko se lehmä poikii"

Lapsuudessani oli tapana jakaa pikkuisia joulukortteja paitsi kavereille, myös naapureille. Kavereille kortit annettiin käteen omalla allekirjoituksella, mutta korttien jakaminen naapureille oli huomattavasti jännempää puuhaa. Hyvän joulun toivottajiksi merkittiin "Pukki ja tontut", ja kortit käytiin nakkaamassa ovesta niin, ettei kukaan ehtisi nähdä. Kaikista jännintä oli käydä heittämässä kortti taloon, josta lähdettiin perään. Siksi sydän pamppaili eniten Viiasen porstuassa. Kerran sattui niin onnettomasti, etten jännitykseltäni ehtinyt vetää kättäni oven välistä pois kortin heittämisen jälkeen. Käsi oli mustelmilla ja kipeä monta päivää.

Äiti alkoi hyvissä ajoin ennen joulua tehdä joululeivonnaisia. Maailman herkullisimmat pikkuleivät pakattiin laatikkoihin ja teipattiin, jotta ne säästyisivät varmasti joulupöytään. Eräänä jouluna pikkuleipälaatikot olivatkin tyhjiä. Isoveli oli hoksannut, että herkkuihin pääsi käsiksi myös pohjan kautta. Asiasta tuli aika paljon sanomista.