Lapsena koettu köyhyys vaikuttaa usein kielteisesti ihmisen koko elämän polulle. Tutkimukset yhdistävät lapsuudessa koetun köyhyyden esimerkiksi myöhempään työttömyyteen, mielenterveysongelmiin ja heikkoon koulumenestykseen. Erityisesti vauvaiässä koettu lapsiperheköyhyys yhdistyy huono-osaisuuteen aikuisuudessa.
Suomessa ei onneksi juuri ole kehitysmaissa nähtävää absoluuttista köyhyyttä. Kuitenkin suomalaisissa köyhissä lapsiperheissä voi olla niukkuutta ja huomattavia vaikeuksia selviytyä arjen kuluista. Perustarpeista voidaan joutua tinkimään.
Köyhyys aiheuttaa sosiaalista ulkopuolisuuden tunnetta ja psyykkistä kuormitusta. Jo lapset ovat usein tietoisia oman ja kavereiden perheen taloudesta ja se vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin.
Hyvä uutinen kuitenkin on se, että lapsiperheköyhyyttä voidaan vähentää. Jos halua löytyy. Köyhyyden taustalla on usein vanhempien työttömyys tai vajaatyöllisyys, puutteet koulutuksessa ja terveysongelmat. Olennaista onkin edistää vanhempien työllisyyttä, varmistaa sosiaaliturvan riittävyys, koulutukseen panostamisella katkaista köyhyyden periytyminen ja hillitä lapsiperheiden arjen kustannuksia.
Esimerkiksi harrastamisen Suomen malli, jolla tuodaan maksuttomia harrastuksia koulupäivän yhteyteen, voi oikein kehitettynä olla merkittävä asia erityisesti pienituloisten lapsiperheiden kannalta.
Huono uutinen taas on se, että Orpon oikeistohallitus lisää päätöksillään tietoisesti lapsiperheköyhyyttä. Hallituksen leikkaukset kohdistuvat erityisen raskaasti pienituloisiin lapsiperheisiin. Työttömyysturvan lapsikorotuksen poistaminen ja muut sosiaaliturvaleikkaukset yhdistettynä asumistuen isoon leikkaamiseen syventävät monien lapsiperheiden taloudellista ahdinkoa. Vaikka leikkauksilla tavoitellut työllisyysvaikutukset toteutuisivat täysimääräisesti, lisääntyy lapsiperheköyhyys silti.
On myös kyseenalaista, kuinka toimiva tai oikeudenmukainen keino sosiaaliturvan leikkaaminen on työllisyyden vahvistamisessa.
Pelkään, että Suomessa ollaan nyt tekemässä raskaita virheitä, kun lapsiperheköyhyyttä syvennetään tietoisesti. Leikkauksia lapsiperheiltä perustellaan tarpeella tasapainottaa julkista taloutta.
Mittavista leikkauksista huolimatta julkinen talous ei kuitenkaan tasapainotu, vaan alijäämä kasvaa Orpon hallituksen ennusteissa. Tämä johtuu siitä, että veroaste, eli valtion verotulot, laskee enemmän kuin leikkauksilla säästetään. Hyvätuloiset saavat uusia veroetuja, samalla kun pienituloisilta leikataan.
Hallituksella olisi vielä mahdollisuus kuunnella asiantuntijoita ja kääntää suuntaa. Ei ole kestävää maksattaa valtion talouden tasapainotusta lapsilla.