Hailuotolainen Lumi Ripatti oli vasta kolme ja puoli vuotta vanha, kun hän lähti ensimmäisen kerran balettitunnille. Perhe oli muuttanut saareen hänen ollessa pieni, eikä päiväkodissa ollut paljon ystäviä. Vanhempiensa kanssa Lumi mietti itselleen mukavaa harrastusta. Valinta osui balettiin.
– Se oli hyvä valinta. Balettikoulu Sinikellosta, missä olen käynyt alusta lähtien, löytyi hyviä kavereita.
Kaverit ovat edelleen tärkeitä, mutta kymmenen vuotta myöhemmin baletti on jo enemmän.
– Pidin välivuoden harrastuksesta 8-vuotiaana. Silloin tanssin Hailuodossa, mutta palasin Sinikelloon. Välivuosi oli hyvä juttu, sillä sen jälkeen tanssi alkoi innostaa minua enemmän.
Treenien määrä lisääntyi. Samalla baletista tuli hauskaa. Tanssissa alkoi viehättää tunne, joka syntyi siihen uppoutuessa.
– Se on se tunne, kun pystyy vain hukkumaan liikkeeseen ja voi keskittyä jokaiseen yksityiskohtaan. Voi unohtaa kaiken muun ja hypätä rooliin. Sulautua ja ilmaista itseään liikkeen kautta.
