Asia tuli Kari Tuhkasen mieleen, kun hän oli puolukassa avopuolisonsa Roman Sydorchenkon kanssa Hailuodon metsissä.
Entäpä jos he virallistaisivat suhteensa ja menisivät naimisiin? Pariskunta oli seurustellut runsaan vuoden, ja elämä oli vakiintunut uomiinsa. Tuhkasen siperianhusky Haraldkin oli hyväksynyt Romanin perheenjäsenekseen.
Keskinäisen rakkauden lisäksi parisuhteen virallistamiselle löytyi muitakin syitä.
– En ollut ajatellut koskaan meneväni naimisiin, koska se ei ollut minulle mikään juttu. Nyt avioliitto tuntui kuitenkin käyvän järkeen – ennen muuta turvallisuussyistä. Me vanhenemme, emmekä koskaan voi tietää, mitä voi tapahtua. Ukrainassa on sota, ja myös tämä maailmanaika on sellainen, ettei tulevaisuudesta ole varmuutta, Tuhkanen sanoo.
– Avioliiton solmiminen on kerran elämässä -tapahtuma, jota olen vältellyt pian 60 vuotta. Nyt oli sen aika.
Tuhkanen sanoo, että avioliitto ukrainalaissyntyisen Sydorchenkon kanssa nopeuttaa myös tämän kansalaisuushakemusprosessia, joka nykyhallituksen päätöksellä kestäisi muuten kahdeksan vuotta.
Sydorchenkon synnyinmaassa samaa sukupuolta olevien avioliitto ei ole ollut eikä ole vieläkään mahdollinen. Tästä syystä ajatus omista häistä ei ole koskaan käynyt hänen mielessään.
– Mutta Suomen lainsäädäntö teki minulle mahdottomasta mahdollisen. Pieni osa minusta ei edelleenkään usko, että tämä tapahtui minulle!
Sydorchenko sanoo olevansa hyvin perhekeskeinen ja siinä mielessä vanhanaikainenkin, että hänelle avioliittoon liittyy paljon symboliikkaa ja sisältöä. Siviilisäädyn vaihtaminen ei ole vain juridinen asia. Tämän on myös Tuhkanen huomannut.
– Minulle ei esimerkiksi olisi ollut niin väliä, onko meillä sormukset vai ei, mutta Roman halusi ne. Koska naimisiin meneminen oli Romanille niin tärkeää, se alkoi merkitä enemmän myös minulle, Tuhkanen miettii.
Samalla tavalla häneen vaikuttivat myös ystävien ilo ja onnentoivotukset: avioon astuminen alkoi heidän myötäelämisensä vuoksi tuntua entistäkin merkityksellisemmältä.
Tuhkanen ja Sydorchenko vihittiin viime perjantaina todistajien läsnä ollessa maistraatissa, ja häitä juhlittiin Marjaniemen Luovo-hotellissa 60 kutsuvieraan voimin. Paikalla oli ystäviä Tuhkasen aiemmasta elämästä, hänen sukulaisiaan sekä ystäviä ja tuttavia Hailuodosta. Suurin osa vieraista ei ollut koskaan tavannut toisiaan – eikä Sydorchenkoa.
Paikalle saapuivat myös yksi Romanin ystävä ja hänen jo iäkkäät, Ukrainassa asuvat vanhempansa.
– Lentorajoitusten ja maastapoistumiskiellon vuoksi matkustaminen Ukrainasta tänne on vaikeaa. Vanhempienikin piti matkustaa 16 tuntia bussilla Puolaan, jotta he pääsivät lentämään tänne, Sydorchenko kertoo.
– Ystäväni matka Hailuotoon kesti kaksi päivää.
Ne kollegat, ystävät ja sukulaiset, joiden oli jäätävä Ukrainaan, lähettivät häihin videotervehdyksiään.
Tuhkanen tapasi appivanhempansa ensimmäistä kertaa vasta häissään.
– Emme ole olleet edes videoyhteydessä, koska meillä ei ole yhteistä kieltä. Tapaaminen jännitti kyllä etukäteen.
Hailuotolaispari halusi häistä itsensä näköiset ja maanläheiset juhlat, joissa tärkeintä oli kokoontua yhteen iloisen perhejuhlan merkeissä. Perinteisiä häätraditioita riiseineen ja kukkakimpun heittoineen he eivät juhlaansa halunneet – kakun leikkaamista lukuun ottamatta. Sekin otettiin ohjelmaan ystävien pyynnöstä.
– Ei siis näyttelemistä, teatteriesityksiä tai draamaa. Tällainen konsepti purettiin tarkoituksella, Tuhkanen tähdentää.
– Hääkutsuissa mainittiin vielä erikseen ehdoton ei sulhasenryöstölle, koska Ukrainasta on ryöstetty sodan aikana niin paljon lapsia. Sellainen hääohjelmanumero olisi tässä tilanteessa ollut aika karmea, Tuhkanen vakavoituu.
Pariskunnan hääasukin oli rento ja mukava.
– Pyysin Vainionpään Raijaa neulomaan meille tällaiset muokatut tikkuröijyt ilman kaulusta, Tuhkanen esittelee.
Asu miellytti paljon myös Sydorchenkoa, jonka mielestä siinä on "hyvä viba".
– Viihdyn hyvin tässä vaatimattomassa perinneneuleessa. Pidän Hailuodosta ja ajattelen, että tämä vaate on kunnianosoitus tätä saarta kohtaan – tapa sanoa "Kiitos".
Pariskunnan hääasuun kuului vielä Kalevala-korun hannunvaakuna-riipus. Koruun liittyy tarina, jonka Tuhkanen toivoo muodostuvan heidän yhdistettyjen perheidensä uudeksi perinteeksi.
– Isäni nimi on Hannu, ja se on myös minun toinen nimeni. Hannunvaakunaa on käytetty suojelumerkkinä jo tuhansia vuosia sitten. Kun Romanin vanhemmat palaavat takaisin Ukrainaan sodan keskelle, he tarvitsevat suojelua. Siksi nämä lähtivät heidän mukaansa.
Mitä avioliitto merkitsee tuoreille puolisoille? Muuttuuko jokin sen jälkeen, kun suhde on virallistettu myös lain edessä?
– Toivottavasti ei. Toivon, että suhde Karin kanssa pysyy sellaisena kuin se nyt on, koska elämme jo nyt hyvin perhekeskeistä elämää, Sydorchenko sanoo.
Tuhkanen taas ei tiedä mitä avioliitto tarkoittaa heidän tulevaisuudelleen.
– Enhän ole ollut aiemmin naimisissa. En tiedä, mikä muuttuu, mutta odotan sitä jännityksellä. Olen hyvin kiitollinen siitä, että tämä tapahtui meille. Ja olen hyvin avoin kaikille vinkeille ja ehdotuksille, joita naimisissa jo olevat voivat meille antaa. Pyysinkin hääpuheessani: Sanokaa meille jotain viisasta!
Neuvoja ihmissuhdeasioissa psykoterapeutti Sydorchenkolle ja seksuaali- ja parisuhdeterapeutti Tuhkaselle?
– Niin, eikö sitä sanota, ettei suutarin lapsilla ole kenkiä, Tuhkanen naurahtaa.
Sydorchenko arvelee, että hänen siviilisäätynsä muuttuminen voi aiheuttaa jonkin verran hämmennystä Ukrainassa kollegojen, oppilaiden ja sukulaistenkin keskuudessa.
– Olen jonkin verran tunnettu ihminen kotimaassani, ja yliopistopiireissä varmaankin ensimmäinen naimisiin mennyt homoseksuaali. Vaikka olen aina ollut sitä avoimesti, joidenkin oppilaiden ja asiakkaiden kohdalla asenteet minua kohtaan ovat avioitumiseni vuoksi hieman muuttuneet, Sydorchenko kertoo.
Tällä hän viittaa esimerkiksi siihen, että niin venäjä kuin ukrainakin on kielenä hyvin sukupuolisidonnainen. Jos Sydorchenko esimerkiksi ilmoittaa olevansa naimisissa, venäjän- ja ukrainankielisiin sanoihin ja ilmaisuihin sisältyy se olettama, että aviopuoliso on nainen.
– Monilla ei ole aivoissaan sellaista rakennetta tai konseptia, kuinka suhtautua ihmiseen, joka menee naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa, Sydorchenko kuvailee.
Sydorchenko korostaa, ettei hän halua heidän kahden avioliitosta mitään heteroliiton haaleaa kopiota.
– Meidän liitollemme ei ole mitään ohjekirjaa tai perinnettä, vaan meidän on pitänyt rakentaa tämä perhekonsepti alusta pitäen itse. Ja se on ollut hyvä ja toimiva konsepti.
Kesken keskustelun tasa-arvoisesta avioliittolaista ja kirkon suhtautumisesta samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen Kari Tuhkanen huokaisee.
– On ärsyttävää ja kyllästyttävää, että puhuttaessa meidän häistämme keskustellaankin yhtäkkiä tasa-arvoisesta avioliitosta! Olen itse käynyt näitä keskusteluja jo 30 vuotta – pitääkö meidän todellakin edelleen käsitellä tätä aihetta? Mitä eroa sillä on, onko kyse homo- vai heteroparin häistä?
Tuhkanen oli yksi tasa-arvoisen avioliittolain puolesta toimineista aktivisteista. Hänen mukaansa tämän prosessin aikana monet homoseksuaalit tulivat siihen johtopäätökseen, etteivät halua olla osa sellaista instituutiota, joka ei tasa-arvoista avioliittoa hyväksy. Tällä hän viittaa kirkkoon ja muihin uskonnollisiin yhteisöihin.
– Minäkin kuulun näihin ihmisiin. On naurettavaa ja outoa, että ihmisten perusoikeudesta kuten oikeudesta mennä naimisiin pitää väitellä tai sen puolesta on taisteltava. Kun näin tapahtuu, jotain on silloin jo menetetty, Tuhkanen sanoo.
– Eihän kukaan kysy homoyhteisöltäkään, hyväksyykö se heteroavioliitot vai ei.
Tuhkanen ja Sydorchenko eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Sydorchenko syntyi Neuvostoliittoon ja ateistiseen perheeseen ja sanoo olevansa maailmankatsomukseltaan agnostikko.
– Mutta ymmärrämme hyvin senkin, että joillekin pareille myös kirkon hyväksyntä on tärkeää. Kyse on hyväksytyksi tulemisesta omassa yhteisössään, Sydorchenko sanoo.