Kolumni

Eliisa Torn­berg kan­nus­taa ar­vioi­maan työ­ta­po­ja koronan jäl­keen: "O­li­sim­me­ko roh­keam­pia ka­ris­ta­maan toi­min­nois­tam­me mal­le­ja, jotka eivät ole enää tällä het­kel­lä toi­mi­via?"

Liminka

Viime aikoina olemme puheissamme palanneet reilun vuoden takaiseen aikaan, joka muutti monta asiaa arjessamme. Olimme uuden edessä ja kukaan ei tiennyt kuinka kauan Covid-19:n tuoma epidemia-aika kestää tai mihin se johtaa.

Työ on suomalaisessa kulttuurissa keskeinen osa elämää. Se on tärkeä osa identiteettiämme – eikä syyttä. Työelämä on vahvassa roolissa arjessamme, ja vallitseva aika on horjuttanut monen työssä olevan arkea.

Se, mitä työyhteisössäni tapahtui viime vuoden aikana, vaatii hieman muistelua. Varautumisen ryhmä (eri hallintokuntien esihenkilöitä) kokoontui alussa päivittäin koronan tuomien haasteiden äärelle. Ruokapalveluissa keskityttiin turvalliseen kouluruokailuun ja siivouspalveluissa siivouksen tehostamiseen. Opettajat ottivat käyttöön sähköisiä välineitä opetuksessa, kun oppilaita siirtyi etäopetukseen. Varhaiskasvatuksessa ryhmäkokoja muokattiin mahdollisuuksien mukaisesti. Ryhmätoiminnoissa osallistujamääriä vähennettiin ja niitä ajettiin alas hetkellisesti ihan kokonaankin. Kirjastossa kehitettiin muun muassa kirjakassipalvelua. Tiedotteita tehtiin kuntalaisille sekä henkilöstölle, ja sähköisiä välineitä otettiin käyttöön asiakastyössä eri hallintokunnissa.

Hoitoalan henkilöstöä perehdytettiin uusiin tehtäviin kunnan sisällä. Tämä myös mahdollisti kurkistamisen toisen osaston työhön sisäisenä työn kiertona, josta saimme hyviä kokemuksia. Jatkossa pohdimme, miten mahdollistetaan tilanteen tullen työnkierto, turvaten kuitenkin samalla henkilöstöresurssi sille osastolle, josta uuteen paikkaan lähdetään.

Vallitseva aika on lisännyt monenlaista valmistelevaa työtä eri ammattiryhmissä. Yhteistä ja arkista keskustelua ei ole pysytty enää käymään entisellä tavalla, kun osa henkilöstöstä on siirtynyt etätyöhön.  Myös kasvokkain käydyt palaverit on jouduttu perumaan ja yhteiset kahvi- sekä lounastauot ovat käyneet vähiin.

"Olisimmeko rohkeampia arvioimaan ja mahdollisesti karistamaan toiminnoistamme malleja, jotka eivät ole enää tällä hetkellä toimivia?"

Palvellen-hankkeen avulla innovoitiin uudenlaisia työvälineitä: syntyi muun muassa kuuntelemisen vartti, esihenkilöiden jalkautumista työyksiköihin, videouutiskatsaus ja yhteisöllisyyden ylläpitoa virtuaalijuhlalla sekä perehdyttämisohjelma. Teams-palavereista tuli arkea jossain määrin jokaisen työntekijän kohdalla.

Kukaan meistä ei siis ole välttynyt työn sisällössä tapahtuvilta muutoksilta. Tie ei ole ollut missään muodossa helppo monellekaan meistä. Nyt, kun olemme toivottavasti siirtymässä pikkuhiljaa rakentamaan ”uutta normaalia arkeamme” voimme ehkä uusin silmin tutkailla työmme yhteistä tarkoitusta sekä uusiin (oppimisen) haasteisiin tarttumista. Olisimmeko rohkeampia arvioimaan ja mahdollisesti karistamaan toiminnoistamme malleja, jotka eivät ole enää tällä hetkellä toimivia? Ja olisimmeko ketterämpiä myös uudistamaan niitä, kun julkista toimintaa kehitetään? Tähän kannustaa Työterveyslaitoksen tutkimuksen pohjalta ainakin kuntatyönantajat sivuillaan.

Työhyvinvointi on keskeinen asia työn muutosten vaikutuksia ajateltaessa ja se todetaan myös Työterveyslaitoksen tutkimuksessa. Työhyvinvointia tukevana toimenpiteenä meidän tulee muistaa riittävä palautuminen ja työn tauotus. Ne ovat tekijöitä, jotka poikkeavissa olosuhteissa jäävät helpoiten toiselle sijalle. Kunnan henkilöstö on sitoutunutta työhönsä ja kuntalaisten palveleminen menee usein työhyvinvoinnin edelle. Työntekijöiden jaksaminen on kuitenkin edellytys parhaille mahdollisille palveluille, joita vartenhan me Limingan kunnassa olemme.

Jo pidemmän aikaa olemme todenneet, että jos jokin työelämässä on pysyvää, niin se on muutos. Paine siitä, että koko ajan on kehitettävä toimintoja, ja rahat eivät riitä vallitsevaan palvelurakenteeseen, on päällämme koko ajan.  Se, että työmme on mielekästä ja merkityksellistä, on yhä keskeisempi työssä viihtymisen ja työhyvinvoinnin tekijä. On tärkeää, että Limingan kunta koetaan hyvänä työnantajana ja työntekijät voivat luottaa siihen, että työhyvinvointia tuoviin asioihin panostetaan jatkossakin. Ja myös se, että työtä tehdään edelleen yhdessä.

Eliisa TornbergKirjoittaja toimii Limingan kunnan perusturvajohtajana