Lukijalta
Kolumni

Elämme jat­ku­vas­sa epä­var­muu­des­sa, ja se on vain hy­väk­syt­tä­vä, muis­tut­taa Kirsi

Kempele

-
Kuva: Mikko Koskenkorva

Edessämme on jo jonkin aikaa ollut sellainen tosiasian hyväksyminen, että elämme jatkuvassa epävarmuudessa. Olemme olosuhteiden pakosta joutuneet aika pitkään valitsemaan monenlaisia uusia toimintatapoja, siirtämään suunnitelmia, sopeutumaan ja muuttamaan arjen rutiineja. Eteen on saattanut tulla kriisi tai ainakin tasapainomme on järkkynyt.

Kun emme pysty toimimaan enää samalla vanhalla automaatiolla, tilanne käynnistää mielessämme melkoisen hälinän. On saattanut käydä niin, että yhtäkkiä työt on vähentyneet ja se on aiheuttanut taloudellisia huolia.  Tai sitten tehtävää on yhdellä ihmisellä liikaa ja yöaikana asiat pyörivät mielessä eikä unikaan tule. Kauan tämä kestää ja mikä on uusi normaali.

Näitä kysymyksiä varmasti kukanenkin on sivunnut mielessään viime aikoina.

Voimme yhtä hyvin olla niinkin perustavan laatuisten kysymysten edessä kuin: mitä haluan tai mikä on merkityksellistä. Itseni olen yllättänyt ajattelemasta: kuka minä olen ilman työtäni tai teenkö oikeita asioita. Tämänkaltaiset kysymykset vievät syvälle itsetuntemuksen juurille ja näiden kysymysten äärelle olisi hyvä pysähtyä aika ajoin.

Epävarmuuden hetkellä on ihan normaalia kyseenalaistaa kaikenlaista. Aina kun asiat muuttuvat, voidaan tarkistaa oma suunta ja tahto. Edessä voi olla mahdollisuus tehdä uudenlaisia valintoja, jotka muuttavat elämää tahtomaasi suuntaan.

Olen huomannut, että muutos on ennen kaikkea mahdollisuus ja epävarmuus voi olla loistava luomisen hetki. Myönnän, että olen useammankin kerran lukkiutunut tällaisina hetkinä itseni kanssa. Olen tehnyt nopeita valintoja ja sortunut toimimaan itseäni vastaan.

Ihminen näemmä kummasti valitsee itselleen epäsuotuisia valintoja, kun itsetuntemus on heikko. Aina ei löydy rohkeutta tai tarpeeksi syvää tietoisuutta valita sitä mitä oikeasti haluaa tai mikä oikeasti on merkityksellistä juuri minulle itselleni. Mielestäni tähän olisi syytä kuitenkin pyrkiä. Sillä mikä onkaan kuluttavampaa kuin taistelu itseä vastaan, omia arvoja vastaan tai omaa hyvinvointia vastaan.

Kun tunnemme itsemme, tiedämme mihin suunnata katse etenkin epävarmuuden hetkellä. Silloin epävarmuus ei jumita vaan vauhdittaa tekemään selkeämmin niitä asioita, jotka ovat oleellisia itsellemme. Olen sitä mieltä, että itsetuntemus on tarkin mittari, jonka voimme omistaa. Se antaa tietoa ainutlaatuisesta yksiköstä – sinusta. Tarvitsenko enemmän unta voidakseni paremmin. Onko tänään lempeän liikunnan vai kunnon tehotreenin vuoro. Miltä värikkään aterian syöminen tuntuisi vireystilassani. Tarvitsenko tähän hetkeen sosiaalisuutta vai toimisiko oma hetki paremmin akkujen lataushetkenä.

Tämän kaltaisia yksinkertaisia, mutta sitäkin tärkeimpiä kysymyksiä, esitän itselleni päivittäin. Mielestäni jokaisen tulisi tehdä samoin, ihan oman hyvinvointinsa vuoksi.

On lähes tulkoon huvittavaa, kuinka paljon tiedämme monelaista tarkkaa faktaa kaiken maailman asioista, mutta kuinka vähän tiedämme todellisuudessa itsestämme. Ehkä laiskistumme tai kuvittelemme, että olen se ja sama. Saatamme unohtaa helposti itsemme ympäristön hälinässä tai suorittamisen kierteessä.

Sen olen kantapään kautta ymmärtänyt, että mekin muutumme ajansaatossa, koko ajan ja jatkuvasti. En ole sama kuin viisi vuotta sitten tai edes puoli vuotta sitten. Tämän muutoksen kanssa kannustan olemaan tarkkaavainen, sillä tiedän itsestäni kuin myös valmennettavieni osalta sanoa, että kun kadotamme itsemme, epävarmuus on suuri. Mutta hei: koskaan ei ole liian myöhäistä oppia tuntemaan itseä paremmin.

Kirsi Annika RautiainenKirjoittaja on Kempeleessä kasvanut yrittäjä, hyvinvointivalmentaja ja luova mielen tutkija, joka voimaantuu kohtaamisista, luonnossa liikkumisesta ja kirjoittamisesta.