Kun katsomme ympärillemme, näemme kieltoja. Kun meitä ohjeistetaan, sanotaan ”älä tee näin”. Keskustellessamme toisten kanssa, keskustelumme ajautuu joskus siihen, että alamme arvostella henkilöä, joka ei ole läsnä keskustelussa. Huomaan usein miettiväni, miksi näin teemme, mitä tarvetta se palvelee? Miksi maailma on niin rajoitteiden ja negatiivisuuden sävyttämä?
Minulla ei ole tähän vastausta, vain lukemattomia selityksiä, joista jokainen on yhtä oikea tai väärä. Oikea vastaus lienee se, että jokaisella meistä on siihen oma syynsä.
Miettiessäni tilannetta, jossa olen tuntenut, että minua arvostetaan sellaisena kuin olen, olen kokenut hyväksyntää ja kiinnostusta kuulla mitä haluan sanoa.
Kuinka maailma voisi muuttua, jos toimintamme, ajattelumme ja kielemme muuttuisi? Jos syystemaattisesti lopetamme käyttämästä kieltosanoja ja esitämme asian positiivisena suuntana, jota kohti haluamme ihmisten toimivan?
Olisimmeko tyytyväisiä, kun meitä ohjattaisiin tekemään oikein, eikä kiellettäisi tekemästä väärin? Olisiko yhteiselomme iloisempaa, jos näkisimme toisissamme vain hyvät puolet?
Lisääntyisikö yhteistyö, kun huomaisimme toisissamme vain heidän taitonsa sekä osaamisensa ja mahdollistaisimme heidän toteuttaa niitä täysillä? Kokisimmeko toisemme läheisemmiksi, jos kuulisimme mitä ihmiset haluavat meille sanoa?
Ratkaisukeskeisyys ajattelutapana keskittyy onnistumisiin, voimavaroihin ja osaamiseen. Ratkaisukeskeisyydessä ajatellaan, että keskittymällä toiveisiin, tavoitteisiin, onnistumisiin ja vahvuuksiin, niissä myös onnistutaan ja samalla heikkoudetkin vahvistuvat.
Positiivisessa johtamisajattelussa käytänteitä ja vuorovaikutusta tarkastellaan tunteiden, asenteiden, arvojen ja humanistisen ihmiskäsityksen kautta.
Asiaa voidaan tarkastella myös ihmisen perushyvien toteutumisen kautta. Ihminen kukoistaa, kun hän kokee olevansa terve ja turvassa, elämään kuuluu nautintoa, hänellä on positiivinen käsitys itsestään, realistinen käsitys todellisuudesta, pystyy käyttämään kyvykkyyksiään, tuntee toimivansa moraalisesti oikein sekä kuuluu joukkoon ja on rakastettu.
Aloitetaan tästä. Muutetaan kaikki ne kohdat, joihin voimme vaikuttaa sellaisiksi, ettei niissä ole yhtään kieltosanaa. Ohjataan tekemään asioita oikein ja vielä kiitetään näin tekemisestä.
Pidämme huolta, että puhumme toisistamme hyviä asioita, keskitymme niihin. Pidämme huolta siitä, että luomme ympärillemme hyvää ilmapiiriä.
Kun jollakin ihmisellä on minulle sanottavaa, kuuntelen mitä hän haluaa sanoa. Keskityn häneen ja otan hänen asiansa sen hetken tärkeimpänä asiana. Kun mieleeni tulee negatiivisia ajatuksia, tiedostan, että ne vievät vain omaa energiaani ja on parempi keskittyä kunkin hyviin ominaisuuksiin.
Opettelen näkemään ihmiset ”hyvien silmälasien” kautta. Kun koet, että sinua kohdellaan väärin, tuot sen esiin. Ole ylpeä rajoistasi.
Voisimmeko näillä teoilla tehdä maailmasta paremman?
Aki Heiskanen
Kirjoittaja on Hailuodon kunnanjohtaja