Lukijakunnalle tulee mieleen alueestamme usein tasainen ja aika avoin niittytasanko, jossa paikoin kasvaa metsäsaarekkeita tai puistopuita. Kirkonkylät olivat näkymiltään lähes puuttomia vielä sota-ajan jälkeen. Limingan Isolleniitylle näkyi maantieteen professori Iivari Leiviskän mukaan seitsemän kirkontornia 1930-luvulla: Limingan, Lumijoen, Siikajoen, Tyrnävän, Kempeleen, Oulunsalon ja Oulun kirkot. Lapsia kasvatettiin turppailla, kun puuvitsoja ei ollut saatavilla. Torpat, mökit ja saunat rakennettiin usein turpeesta nopeasti ja edullisesti.