Päivittäin saamme lukea hankkeista, jotka toteutetaan ”ympäristönsuojelun tasosta tinkimättä”, ”parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) mukaisesti” ja joiden ”ympäristövaikutukset on arvioitu YVA-menettelyssä”.
Valitettavasti nämä väittämät ovat usein vain mielikuvamarkkinoinnin liturgiaa.
Teollinen tuotanto sekä jätteiden käsittely ja varastointi aiheuttavat aina ympäristöön päästöjä, joita lainsäädäntö ja lupapäätökset yrittävät ennakolta kontrolloida.
Valvonnassa sitten seurataan sitä, pysytäänkö toiminnassa luvan ja säännösten antamissa rajoissa.
Tärkeä osa lupajärjestelmää on hakemuksen laaja kuuleminen, jossa viranomaisten lisäksi vaikutusalueen asukkaat ja mm. vesipäästöjen purkureitin ranta- ja vesialueiden omistajat voivat ottaa kantaa luvan edellytyksiin.
Keskeistä on myös valitusoikeus, jolla varmistetaan eri osapuolten oikeusturva ja laintulkinnan yhtenäisyys.
Pari viikkoa sitten Vaasan hallinto-oikeus kumosi Tupoksen Ekokortelissa toimivien jäte- ja romutusyritysten ympäristöluvat. Luin jätehuoltoyritystä koskevan päätöksen tarkkaan - hallinto-oikeuden ratkaisu on kattavasti perusteltu. Siinä otetaan kantaa moneen jätealan luvituksen peruskysymykseen.
Päätös korostaa ympäristölainsäädännön lähtökohtaa siitä, että saman toimintapaikan kaikkia toimintoja (vaikka olisivat siis eri yrityksiä) pitää tarkastella niiden yhteisvaikutusten perusteella.
Myös hakemuksen selvitykset meluvaikutuksista olivat puutteelliset.
Nyt toimintojen laajuus ja niiden yhteisvaikutukset aiheuttivat sen, että ympäristöluvat pitää käsitellä valtion lupaviranomaisessa (AVI) eikä kunnallisessa ympäristöelimessä (Oulun seudun ympäristötoimi).
Tällaiset ympäristölupien täydelliset kumoamiset ja palautukset lähtöruutuun ovat suhteellisen harvinaisia. Ne tuottavat jätehuollon järjestämiselle kuntatasolla ongelmia ja yksittäisille yrittäjille varmasti myös taloudellista tappiota.
Hakemuksen valmistelussa tarvitaan laaja-alaista osaamista yrittäjiltä, konsulteilta ja viranomaisilta. Nyt viranomaisten asiantuntemus hakemusvaiheen ohjauksessa ja osaaminen luvituksessa siis pettivät. Valitustuomioistuimen päätöksellä on suuri merkitys ohjeena muissa vastaavissa tapauksissa.
Seuraavaksi Lakeuden ympäristökiistaksi voi ennakoida Fortum Oy:n hanketta Oulun seudun teollisuusjätekeskuksen rakentamiseksi 4-tien itäpuolelle Haurukylän kohdalla.
Sen mittakaavaa kuvaavat toiminta-alueen laajuus (16 ha) ja käsiteltävien materiaalien määrä (200.000 – 400.000 tonnia vuodessa).
Alueesta tulisi myös ongelmajätteen (nykyinen termi vaarallinen jäte) kaatopaikka.
Hankkeesta on valmistunut ympäristövaikutusten arviointi (YVA), jossa hyvin yleisellä tasolla kuvataan toimintaa ja sen vaikutuksia.
Fortum Oy joutuu valmistelemaan jätekeskuksen lupahakemuksen paljon YVA-prosessissa esitettyä kattavammin mm. jätevesien käsittelyn ja erilaisiin riskitilanteisiin varautumisen osalta.
Muuten lupaprosessin tuloksena voi olla koko hankkeen hylkääminen.