Asuin Sveitsissä mieheni ja lastemme kanssa vajaan viiden vuoden ajan. Pyrin näissä kolumneissani valottamaan kokemuksiani ja ajatuksiani, joita Keski-Euroopan vuotemme ovat minussa synnyttäneet.
Ehkä huomattavin sveitsiläisissä näkynyt piirre oli vastuullisuus. Yksilön vastuu näytti kumpuavan siitä tosiasiasta, että muita vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut. Ei ollut Kelaa, josta olisi voinut hakea minkäänlaisia etuuksia. Jokaisen tuli hankkia itselle mm. terveysvakuutukset ja ne sai valita juuri siltä yhtiöltä, jonka ehdot itseä eniten miellytti. Jos korkeakouluopiskelija ei päässyt tenttiä läpi toisella yrittämällä, ei hän voinut opiskella kyseistä pääainetta enää lainkaan missään sveitsiläisessä korkeakoulussa.
Vastuullisuus näkyi myös siinä, miten sveitsiläiset huolehtivat ikääntyvistä vanhemmistaan, lastenlapsistaan sekä naapureistaan. Asuimme Luoteis-Sveitsissä, Oltenissa, asukasluvultaan Kempeleen kokoisessa pikkukaupungissa. Siellä vallitsi lämmin, välittävä ilmapiiri. Jopa teinit tervehtivät minua, ohilenkkeilevää tuntematonta naista. Ilahduttavan usein kaupungissa järjestettiin toritapahtumia ja meidän taloyhtiössämme juhlimme yhdessä mm. naapurin papan 90-vuotissynttäreitä. Usein viivyimme naapuruston äitien kanssa puistossa pitkään ja saatoimme vielä päätyä jonkun kotiin yhdessä päivälliselle. Arkea leimasi yhdessäolo, ilo ja välittäminen.
Sveitsissä elämä oli ehkä jollain tapaa vähän vanhanaikaisempaa kuin täällä Suomessa. Lapsilla ei ollut niin usein älylaitteita käytössään kuin täällä näyttäisi olevan. Huomattavan usein myös törmäsin kotiäiteihin, jotka olivat ylpeitä työstään, eivätkä kiirehtineet työelämään. Äideillä ei aina ollut edes valinnanvaraa, koska lapsilla oli koulussa joka päivä parin tunnin lounastauko, jolloin he tulivat kotiin, mummolaan tai naapuriin syömään.
Sveitsiin jäi monia ystäviä, mutta hyvältä on tuntunut myös olla taas sukulaisten ympäröimänä ja tutustua uusiin naapureihin lapsuuden kotikylällä, Lumijoella. Luulen että jokaisella meillä on tarve kuulua yhteen toisten ihmisten kanssa.
Hienoa olisi, että jokaisella olisi jossakin lähellä se yhteisö, johon aidosti kokee kuuluvansa. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden teemana on Yhdessä. Mitä se merkitsee sinulle? Välitetään toisistamme. Autetaan toisiamme. Pyydetään mukaan ja lähdetään mukaan.
Toivon kaikille Rantalakeuden lukijoille onnellista ja elämänilosta vuotta 2017!