Kolumni

Ville Vä­hä­mä­ki ruotii For­tu­min ty­tär­yh­tiön Uni­pe­rin koh­ta­loa ja ei halua sak­sa­lai­sil­le an­net­ta­van mil­jar­dien ener­gia­tu­kea

-
Kuva: Mauri Ratilainen
Eduskunnasta

Fortumin tytäryhtiö Uniper on pulassa maakaasujohdannaisten kanssa. Käytännössä Uniper on myynyt ennakkoon maakaasua edulliseen hintaan saksalaisille yrityksille. Kun kaasun hinta on moninkertaistunut, ovat Uniperin tappiot valtavat.

Kolikon kääntöpuoli on se, että jos maakaasun hinta nyt lähtisi laskuun, niin nyt mahdollisesti myydyt johdannaiset toisivat runsaat voitot. Erääksi vaihtoehdoksi on ehdotettu maakaasukaupan eriyttämistä ja kansallistamista Saksan omistukseen. Tällöin Saksa luultavasti ottaisi käyttöön force majoure -säännöt ja ylimmän hätätilaluokituksen. Tämä pakottaisi saksalaiset yhtiöt maksamaan markkinahintaa lähempänä olevaa kaasun hintaa.

Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että tappiot alkuvuoden maakaasukaupasta jäisivät Fortumille ja suomalaisille energiankäyttäjille, jättimäiset voitot puolestaan tulevaisuuden energiakaupasta saksalaisille.

Perussuomalaiset jättivät talousvaliokunnan kokouksessa valtioneuvoston omistajaohjausyksikölle ja omistajaohjauksesta vastaavalle ministerille 19 kirjallista kysymystä. Vastaukset ovat luultavasti luottamuksellisia. Käyn nyt päällisin puolin keskeisiä kysymyksiä läpi.

Fortum myönsi kahdeksan miljardia tammikuussa konsernirahoitusta Uniperille lainojen ja takausten muodossa. Fortumin pörssitiedotteessa annettiin ymmärtää rahoituksen menevän johdannaissopimusten vakuusvaatimuksiin, jotka Uniper voisi saada takaisin kun kaasun myyntisopimukset raukeavat tai markkinahinnat laskevat.

"Avainkysymys on se, mistä Suomen valtio aikoo kerätä takaisin sen päivittäin syntyvän noin 30 miljoonan euron tappion? Jos Uniperin maakaasukauppa pystyttäisiin pitämään omissa käsissä, niin tällöin tulevien vuosien aikana voisi maakaasuvälityksen voitoilla kuitata tappiot."

Kysyimme muun muassa, miksi rahoituksen yhteydessä ei vaadittu kiinteähintaisten toimitussopimusten purkamista, ja näin estetty sitä että annetut rahat eivät mene saksalaisten energiatukiin? Pyysimme myös arviota nykyisistä sopimuksista ja niiden aiheuttamista kustannuksista, sekä edellytyksiä irtaantua kiinteän hinnan sopimuksista.

Keskeinen osio kysymyksiämme on se, onko Uniper tiedottanut Fortumia riittävän ajoissa ongelmistaan, onko Fortum puolestaan tiedottanut valtioneuvoston omistajaohjausyksikköä vastaavasti? Edelleen onko valtioneuvosto saanut tiedon riittävän ajoissa, ja onko valtioneuvosto informoinut eduskuntaa vastaavasti.

Fortumin oma pääoma oli ensimmäisen vuosineljänneksen lopussa 8,7 miljardia euroa. On todennäköistä, että Uniper ei pysty maksamaan Fortumilta saamaansa rahoitusta takaisin. Kuinka paljon Saksan valtio aikoo palauttaa Uniperin rahoituksesta Suomelle? Rahat ovat menneet kilpailijayritystemme energiatukiin. Jos emme saa Saksan valtiolta rahoja takaisin joudummeko pääomittamaan Fortumia Suomen valtion kustannuksella?

Avainkysymys on se, mistä Suomen valtio aikoo kerätä takaisin sen päivittäin syntyvän noin 30 miljoonan euron tappion? Jos Uniperin maakaasukauppa pystyttäisiin pitämään omissa käsissä, niin tällöin tulevien vuosien aikana voisi maakaasuvälityksen voitoilla kuitata tappiot. Omistajan taskut täytyvät tämän väliajan olla syvät ja pää jäänviileä.

Vastauksia saadaan kuluvien viikkojen aikana.

Ville Vähämäki

Kansanedustaja, ps.

Oulu