Tuli isäni sodasta takaisin
invalidina, kuin monet muut.
Sieltä jostakin palasi, jalassaan
sirpaleiden silpomat luut.
Katkeruutta lieneekö tuntenut hän,
pienen korvauksen sai vammastaan.
Joutui maassamme miehiä tuhansin,
hänen laillansa ontumaan.
Sodan kauheudet näki ja koki hän,
unohtaa niitä koskaan ei voi,
häntä seurasivat ne, meni minne vaan,
painajaisina uni ne toi.
Sodan töitä ei muistellut kotonaan,
eikä muillekaan kertoa voi,
aseveljien entisten kanssa hän
niistä hiljaa vain tarinoi.
Sotainvalidimerkkinsä arvokas,
niinkuin hänkin, vaatimaton,
puvun ainoan rintapielessä
hänen vapudenristinsä on.
Viisi veljestä lähti, kaks sota vei,
kolme kärsiä sai haavoistaan,
kaikki annettiin vuoksi maan vapauden,
kaikki puolesta isänmaan.
Veteraanit me nostamme kunniaan,
he meille taisteli vapaan maan.
Nimi jokaisen lotan ja sotilaan
ikiajoiksi graniittiin hakataan.
