Sydän on raskas, enkä ole varmasti ainoa.
Kaikille niille, jotka varoittivat, tunnustan suoraan: Olitte oikeassa.
En silti aio tarttua polttopulloon.
En silti aio raivota kylillä julkisesti, en tuttaville facebookissa, enkä totisesti kotona lapselleni. Hänen ei tarvitse maailman pahuutta kantaa harteillaan. Sen voin tehdä minä aikuisena. Paras tapa toteuttaa aikuisuutta on pitää suunsa kiinni. Ja kuljettaa lapsi autolla kaikkialle.
Aion olla asiallinen.
Ystävällisyys voi olla kuitenkin liikaa vaadittu.
Luotan poliisiin, ja luotan viranomaisiin. Luotan oikeuslaitoksemme oikeudenmukaisuuteen.
Uskon siihen, että järjestelmämme erottelee jyvät akanoista.
Ennen kaikkea toivon, toivon sydämeni pohjasta, että te kaikki muutkin olisitte nyt hiljaa. Kerrankin.
Unohtakaa meuhkaaminen nettipalstoilla. Unohtakaa omien mielipiteittenne tärkeys. Unohtakaa sananvapautenne ja harjoittakaa vaihteeksi oikeuttanne vaieta.
Sillä mikään ei ole julmempaa kuin nostaa viaton mutta jo entuudestaan vääryyttä kärsinyt lapsi uhriksi politiikan ja omien tarkoitusperien alttarille.
Laittaa lapsi elämään julmat kokemukset uudestaan ja uudestaan julkisuudessa.
Myötätuntoni on tällä hetkellä vain ja ainoastaan yhden nuoren ihmisen ja hänen perheensä luona.