Pikkutyttönä kolusin vanhoja papereita, sanomalehtiä, kirjeitä, kaikkea, mitä vanhasta talosta löytyi. Osa oli vintillä, osa komeroissa ja pahvilaatikoissa. Pölyisiä, haalistuneita, repaleisia, mielenkiintoisia pienelle tytölle.
Ihailin vanhojen korttien ja kirjeiden koukeroisia kirjaimia. Sanat olivat monesti vieraita, ei omassa arkikielessämme tuttuja.
Kun vähän aikaa kului, opin tunnistamaan sukulaisten käsialat, vaikeimmatkin kiemurat. Äidin siskot käyttivät vanhanaikaisia sanoja. Joskus oli väärin kirjoitettuja sanoja, silti ymmärrettäviä.
Kirjeet, muutkin kuin tätien kirjoittamat, pullistelivat arkisia asioita. Kirjeissä kulki tieto tärkeistä tapahtumista ja myös ihmissuhteista, riidoista ja rakkaudesta. Oikeasta elämästä.
Vanhoista aikakauslehdistä avautui jännittävä maailma. Sellaiseen ei pienessä kylässä ollut totuttu. Vieraan näköisiä taloja, huonekaluja, astioita, verhoja, mattoja, upottavia sohvia. Ihmiset olivat pukeutuneet hienosti.
Monesti katsoin omaa kotiamme. Siellä oli vain puuhuonekaluja, ei pehmusteita, kaikilla selkeä käyttötarkoitus. Puusängyissä nukuttiin, pirtin pitkän pöydän ääressä syötiin, pitkillä penkeillä istuttiin. Ompelukone oli tarpeellinen, arvokas kapine.
Puulattialla oli räsymatto poikineen. Värikkäine raitoineen ne toivat iloa sisälle. Verhotkin olivat väriä täynnä, isoja kukkia useimmiten. Talvellakin ne kukkivat. Kotiin oli taiottu iloisimmat värit. Punaista, sinistä, keltaista. Pirtin ja keittiön muuri oli oranssi. Kun hellassa tai kakluunissa oli tuli, oranssi hehkui entistä lämpimämpänä.
Sitten meillekin ostettiin kaupan huonekaluja. Pehmeä, levitettävä sohva ja kaksi pehmeää nojatuolia, kaunis, koristeltu lipasto. Sisään kannettiin myös keinutuoli, onneksi punainen. Koti muuttui kuninkaan linnaksi. Maailman kaunein koti.
Uudessa talossamme oli äidin mielestä juuri sen verran tilaa, että sisään mahtuisi jotakin uutta. Siitä hän puhui isälle usein. Kerran se tapahtui. Meille ilmestyi valkoinen nahkasohva ja kaksi valkoista nojatuolia. Isä oli tehnyt hyvän ostoksen. Kirkonkylän huonekaluliikkeessä oli ollut vesivahinko, joten nyt sai tavaraa halvalla. Metallijalkaiset huonekalut kannettiin sisään. Pari puusänkyä kiikutettiin vintille.
Äiti iloitsi uudesta näystä. Kun joku ihmetteli, miten valkoinen menestyy isossa perheessä, äidillä oli topakka vastaus.
– Valkeassa lika näkyy onneksi heti. Se on helppo pyyhkiä pois.
Epäilijät saivat pitkän nenän.