Vietin juuri viisi viikkoa lähes täydellisessä uutispimennossa ensimmäistä kertaa aikuiselämässäni.
Etukäteen erittäin haastavaksi ounastelemaani kokeilua helpotti se, että tein sen loman ja ulkomaanmatkan yhteydessä. Paikoissa, joissa toimivaa internetyhteyttä sai hakemalla hakea, televisio ei useinkaan kuulunut majoituksen varusteluun ja lööpit oli kirjoitettu thai-aakkosilla.
Autuasta tietämättömyyttä maailmanmenosta voi kuvailla vain yhdellä sanalla: vapauttava.
Vanha sanonta ”poissa silmistä, poissa mielestä” osuu naulankantaan. Uutispaasto puhdistaa mielen kuona-aineista: sodista, terrori-iskuista, pakolaiskriiseistä, talousvaikeuksista, hallituskiistoista ja keväisistä koirankakoista. Alitajuntaa rasittavat asiat, joihin ei voi itse vaikuttaa, väistyvät. Jäljelle jää hetki ja siinä eläminen – sen havainnoiminen omin, terästynein aistein.
Päivän uutisotsikoita enemmän kaipasin yllättäen hakukonetta. En ollut tietoisesti Google-paastossa, mutta huonojen internetyhteyksien vuoksi nykyihmistä kaikkialle seuraava oraakkeli jättäytyi usein matkasta. Suorastaan hämmennyin siitä, kuinka suuri tarve ihmisellä on viipymättä tarkistaa jokainen mieleen juolahtanut asia, merkityksetönkin nippelitieto.
Viikkojen saatossa huomasin, että kaikkitietävän poissaolollakin oli omat, positiiviset vaikutuksensa. Kun käden ulottuvilla oleva oikea vastaus loistaa poissaolollaan, syntyy keskustelua, joka poikii lisää keskustelua. Pohdintaa, erilaisia näkökulmia ja päättelyä. Sosiaalista aivojumppaa. Lopulta täsmällinen vastaus kysymykseen lakkaa olemasta merkityksellinen. Se, mikä merkitsee, on aito kanssakäyminen ruudun sijaan ihmisen kanssa.
Myönnetään, muutaman kerran paastoni aikana repsahdin. Uteliaisuus kävi liian suureksi. Kotimaassa puhuttavien uutisotsikoiden sijaan avasin kännykkäni ruudulta paikallisen lehden verkkosivut, joita sitten kääntäjän avulla tulkittiin vaihtelevalla menestyksellä.
Mistä aiheutui sankka savu taivaanrannassa eilen illalla? Kuinka kävi kylällä sattuneessa ketjukolarissa, jossa yhtenä osallisena oli lava-auton lavalla matkustanut sonni? Löytyykö turistin silmään oudolta vaikuttavalle meduusojen joukkorantautumiselle selitystä? Entäpä huominen sää?
Loppujen lopuksi niitä aidosti kiinnostavimpia ja merkityksellisimpiä asioita ovat ne, jotka tapahtuvat lähellämme. Koko maailman syleileminen ja pikajournalismin tolkuton ahmiminen on vain opittu, rasittava tapa, jonka kahleista irrottautuminen hetkeksi aina silloin tällöin tekee ihmiselle hyvää.