Pimentyneet loppukesän illat johdattavat ajatukseni jo tulevaan syksyyn. Olen aina pitänyt syksystä, sillä ajankohdassa on jotain mystistä. Ollaan murroksessa; luonto tykittää komeimpia värejään, päivät voivat vielä olla lämpimiä, mutta yöt ovat jo kylmiä. Syksyn kirpeys on myös tuoksuissa, ja vanhasta luopuminen jaloissa kahisevien puiden lehdissä. Myös mentaalisesti ollaan uuden äärellä.
Koulujen alku lähestyy, kun pitkästä kesälomasta on jäljellä enää viikon verran. Lapset odottavat jo kouluun pääsyä ennen kaikkea kavereiden näkemisen ja uuden oppimisympäristön valloituksen toivossa. Toisaalta hekään eivät haluaisi vielä päästää irti kepeästä kesästä.
Joka syksy on mahdollisuus aloittaa jotain uutta, ikään kuin puhtaalta pöydältä. Olipa se esimerkiksi opiskelupaikka uudessa opinahjossa, projektit työrintamalla tai uusi harrastus. Minä olen aloittanut useamman kerran uuden opiskelun tai uusien tapahtumien, koulutussarjojen ja kampanjoiden suunnittelun syksyn saapuessa.
Eräänkin kerran olen talsinut kohti uutta harrastussalia - ennen kokeilemattoman urheilulajin, kielikylvyn tai uuden maalaustekniikan oppimisen toivossa. Miettien mielessäni, perhoset vatsassani millaisia muut kurssilaiset ovat? Entä millaisen taitotason he omaavat suhteessa omaani? Opinkohan mitään vai syttyyköhän sisälläni suuri palo uutta (tekemisen) lajia kohtaan? Aukeaako uusi mahdollisuuksien maailma uuden aluevaltauksen myötä?
Vai palaisinko sittenkin vapaa-ajallani vanhan, hyllyllä olleen harrastuksen tai opiskeluiden pariin?
Uudella draivilla voisin käydä entisöitävän nojatuolin kimppuun, joka jäi viitisen vuotta sitten kesken luottamustehtävien kasaantuessa. Kunnostin tuolivanhusta lahjaksi appiukolle, jonka edelliset ”pyöreät vuodet” menivät jo, mutta tulevathan ne seuraavat…Tai jos en viitsi aloittaa suurta urakkaa, voin fiksata ruokapöydän tuoleja yksi kerrallaan.
Olisi mukava taas omata harrastus, joka olisi ihan omani. Eikä muilla elämän osa-alueilla oleva kiire pääsisi tunkeutumaan siihen puutyöluokkaan, jossa viikoittain eri-ikäiset ja -taustaiset ihmiset työskentelisivät yksin, mutta yhdessä. Välillä kokoonnuttaisiin kahvikupposet kädessä rinkiin ihmettelemään toisten tekeleitä ja yleistä maailmanmenoa. Alkusyksystä puhuttaisiin ehkä säästä, mutta lähempänä joulua kerrottaisiin jo tarinoita tavaroiden takaa.